©Timo Ahjos 2.8.2019
Voit kommentoida tätä sivua
keskustelufoorumilla
Suora osoite näille Ayurveda-sivuille:
www.ahjos.net/ayurveda

 

AYURVEDA-LÄÄKÄREIDEN LUENNOILLA JA VASTAANOTOLLA

Sain ensimmäiset tietoni ayurvedasta joskus 1960-70 -lukujen vaihteessa, kun tanskalainen ayurveda-lääkäri, jonka nimeä en älynnyt kirjoittaa muistiin, piti Helsingin yliopiston päärakennuksessa yleisöesitelmän, jota olin kuulemassa. Siitä minulle jäi erityisesti mieleen hänen näyttämänsä kuva, jonka piirsin paljon myöhemmin muistilapulle tällaisena:

Hän selitti, että ihmisessä on näkyvän fyysisen ruumiin lisäksi 4-5 muuta ruumista tai tasoa. Hän käytti niistä englantia puhuessaan nimityksiä BODY, ENERGY, MIND/MENTAL, INTELLECT, BLISS. Tuota muistilappua piirtäessäni en enää muistanut, pitikö hän mind/mental- eli mieli- ja tunnetasoa yhtenä tasona vaiko kahtena erillisenä. Intellect tarkoittaa tietysti älyllistä tasoa. Bliss eli autuus on ihmisen syvin sisäinen olotila.

Ayurvedan opin mukaan toimiva lääkäri hoitaa potilasta aina kaikilla noilla tasoilla. Jeesuksen kerrotaan olleen nuorena pitkään Intiassa ja oppineen siellä ayurvedan mukaiset parantamismenetelmät. Hän kysyi hoidettavaksi tulleelta sairaalta: "Haluatko parantua?". Rehellinen vastaus ei ole itsestään selvästi myönteinen, sillä monelta sairaalta puuttuu oikeasti halu parantua. Sairas haluaa ehkä jatkaa hoivattavana potilaana olemista, paeta erilaisia velvollisuksia tai ehkä hän on kyllästynyt elämään ja haluaisi jo kuolla. Silloin on ensin toimittava kolmella syvimmällä tasolla eli luotava potilaalle sellainen ajatusmaailma ja elämänhalu, että hän todella haluaa parantua ja on valmis kohtaamaan kaiken, mitä paraneminen tuo tullessaan. Nykymaailmassa se voi tarkoittaa esim. sairauspäivärahan tai työkyvyttömyyseläkkeen lakkaamista. Jos sairas vastasi tuohon kysymykseen haluavansa parantua, Jeesus kuulemma sanoi: "Seuraa sitten minua!” Siitä se toisenlainen elämä alkoi, jos potilas oli siihen valmis.

Suomessa Aurora Karamzinin perustama Helsingin Diakonissalaitos lienee ollut ensimmäinen laitos, jossa potilaita hoidettiin tuolla tavalla kokonaisvaltaisesti. Siellähän oli kaunis kirkkokin sairaalakiinteistön osana, johon pääsi sairaalasta sisäkautta hiljentymään.

Minulla oli silloin 1970-luvun alussa sellainen mielikuva, että esim. Meilahden sairaalassa hoidetaan vain ihmisen elimiä eli body-tasoa. Käsitykseni onneksi kyllä hiukan muuttui, kun olin kesäkuusta 2009 alkaen Meilahdessa leukemiapotilaana. Kesällä 2010, kun olin ollut siellä vuoden ajan potilaana hematologian poliklinikalla ja leukemiaan liittyen myös 10 kuukautta psykiatrisella konsultaatiopoliklinikalla, lähetin sinne HUS:n palautesysteemin kautta kiitosviestin. Siinä totesin mm. että ”Meilahdessa osakseni tullut kohtelu on ollut aina vähintäänkin asiallista, mutta usein se on ylittänyt ystävällisyydessä, huomaavaisuudessa ja joustavuudessa sen, mitä suuressa laitoksessa voisi kohtuudella odottaa. Tämä koskee kaikkia lääkäreitä, hoitajia, sihteereitä, näytteiden ottajia ja muita henkilöitä, joiden kanssa olen kuluneen 13 kuukauden aikana ollut tekemisissä.” Siis suomalaiset laitoksetkin noudattavat parhaimmillaan paljolti samoja hyviä periaatteita, vaikka eivät olekaan ayurveda-klinikoita, vaan perustelevat hoitomenetelmiä "tieteellisin perustein". Kuitenkin monilla lääkäreillä, hoitajilla ja muillakin on laitoksesta riippumatta omakohtainen halu auttaa sairaita ihmisiä. Sellaisen asenteen potilas huomaa ja reagoi siihen.

Yhden kerran olen ollut myös syntyjään intialaisen, mutta jo kymmeniä vuosia USA:ssa asuneen ayurveda-lääkärin yksityisvastaanotolla. En viitsi tässä hänen nimeään mainita, mutta hän on maailmanlaajuisesti tunnettu, useita kirjojakin kirjoittanut alansa auktoriteetti. Olin vuonna 1990 Ruotsin TM-liikkeen 30-vuotisjuhlassa Tukholman Globenissa. Siellä kerrottiin, että hän pitää kahtena seuraavana päivänä toisessa paikassa luennot, joiden yhteydessä on mahdollisuus myös yksityisvastaanottoon. Kävin molemmissa luentotilaisuuksissa ja sen jälkeen noin 20 minuutin vastaanotolla. Oli mielenkiintoista huomata, että siihen lyhyeen tapaamiseen sisältyi hoitava kosketus kaikkiin edellä olevassa kuvassa mainittuihin tasoihin. Kokemukseni mukaan suomalaisetkin lääkärit hoitavat parhaimmillaan nuo muut tasot, mutta ovat erittäin pidättyväisiä bliss-tason suhteen. Tapaamani ayurveda-lääkärin vastaanotto päättyi eräänlaiseen loppuelämäni siunaukseen, joka rohkaisi minua 20 vuotta myöhemmin, kun olin Meilahdessa leukemiahoidossa, ja vielä nytkin lähes 30 vuotta myöhemmin. Tunnen saaneeni häneltä bliss-tasolle jotakin sellaista, mitä kukaan ei voi sieltä ottaa pois.

PS: Kun olin sairastunut leukemiaan, sain yli 30 ihmiseltä sähköpostitse tai keskustelufoorumeilla viestejä, joissa toivotettiin ”tsemppiä” tai toisin sanottuna voimia ”taistelussa leukemiaa vastaan”. Vain yksi entinen naapurin poika 1950-luvulta toivotti minulle ”Jumalan siunausta”. Sitä eivät nykyisessä Suomessa uskovaisetkaan ihmiset kehtaa sairaalle toivottaa. Minulla ei ollut kykyä millään tavalla taistella leukemiaa vastaan, mutta jos voi siunattuna parantua tai kuolla, se tuntuu hyvältä. Loppujen lopuksi bliss-taso on tärkein.