Varo, kultakuume voi tarttua!

 
© Timo Ahjos, päivitetty viimeksi 6.3.2008, vanhentuneita linkkejä poistettu 22.8.2016
Lyhin osoite tälle sivulle: www.ahjos.net/kulta
Kullan hintakehitys 1971- : www.gold.org/...
Unssin eurohinta tänään (lähde Goldprice.org):
Kultaunssin hinta tänään euroina

 

Tv-ohjelma, joka muutti autokuumeeni kultakuumeeksi

Toisinaan selailen tv-kanavia ja katson mitä milläkin kanavalla esitetään juuri sillä hetkellä. Niin tein myös Helatorstaina 25.5.2006. Kristillisellä Taivas-kanavalla TV7 oli menossa valtavirrasta poikkeava sijoitusneuvontaohjelma "Talouden myrskyvaroitus". Olli Pakarinen ja Risto Pietilä - molemmat teekkareita - istuivat pöydän ääressä ja kertoivat erilaisista sijoitusinstrumenteista sekä näkemyksistään tämänhetkisestä taloustilanteesta. Ohjelma oli kaksiosainen ja ensimmäinenkin osa tuli uusintana heti seuraavana yönä, joten pääsin näkemään ja tallentamaan molemmat osat kokonaisuudessaan. Käytännön johtopäätöksiä oli esitettynä heidän omilla sivustollaan www.myrskyvaroitus.fi, jolla on nykyisin aivan muuta sisältöä.

Asuntolainan koron vaihtamista kiinteäkorkoiseksi uskallan itsekin suositella, mutta suositus omistusasunnon myymisestä on mielestäni aika vaarallinen, vaikka se olisikin hyvin perusteltu. Omistusasunto siihen liittyvine lainoineen on monille ihmisille ainoa "selkäranka", joka saa heidät säästämään ja "sijoittamaan". Asunnon myynnistä vapautuva raha alkaa helposti "polttaa". Sensijaan, että rahat sijoitettaiin järkevästi lama-aikana paremmin arvonsa säilyttäviin sijoituskohteisiin, helposti käykin niin, että ostetaan uusi auto, kodin elektroniikkaa ja muita nopeasti arvonsa menettäviä hyödykkeitä sekä lisätään kulutusta. Vapautuneesta rahasta ei sitten pian olekaan enää mitään jäljellä eikä sitten ole enää sitä omistusasuntoakaan.

Monesti aiemmin on todettu, että ennustaminen on vaikeaa ja erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen :). Vaikka ohjelmassa ennustettu lama toteutuisikin, kukaan ei varmasti tiedä sen aikataulua. Esimerkiksi korkojen pitkään ennustettu nousu on kyllä lähtenyt liikkeelle, mutta monta vuotta myöhemmin ja matalammalta tasolta, kuin mitä monet esim. vuosituhannen vaihtuessa ennustivat. "Timing is everything" on tapana sanoa eli toimenpiteet voivat mennä pieleen, vaikka ennuste toteutuisikin, jos se tapahtuu eri aikaan kuin ennustettiin.

Näistä varauksista huolimatta perustelut sille, että osa säästöistä kannattaisi sijoittaa kultaan, olivat mielestäni järkeviä ja uskottavia. Ohjelman väliajalla lähetin sen tekijöille kysymyksen, kuinka tavallinen ihminen voi muuttaa ostamansa sijoituskullan takaisin rahaksi. Ohjelman toisessa osassa ei kuitenkaan vastattu katsojien kysymyksiin, mutta Risto Pietilä vastasi minulle myöhemmin sähköpostitse. Siitä alkoi käytännössä sijoituskultaa koskevan tietämykseni päivittäminen.

Nimittäin jo 1980-luvulla perehdyin jossakin määrin sijoituskultaan ja sijoitustimantteihinkin. Silloin johtamani yritys jopa välitti sijoituskultaa. Se ei ollut kuitenkaan minun osaamisaluettani vaan tuli palveluvalikoimaamme erään palkkaamani henkilön mukana. Hän oli sitä ennen myynyt työkseen kultarahoja ja timantteja. Toinen "herääminen" tapahtui 1990-luvun alkuvuosina, kun silloinen työnantajani KOP alkoi myydä 10 gramman kultalaattoja, joissa on pankin orava-logo ja teksti "Kansallis Treasury". Niitä myytiin KOP:n konttoreissa ja Kluuvikadulla olleesta automaatista. Mitään "kultabuumia" niistä ei kuitenkaan Suomeen syttynyt, mihin varmasti vaikutti osaltaan silloinen 17 prosentin liikevaihtovero.

Sittemmin olin jo unohtanut koko idean kultaan sijoittamisesta enkä ollut pannut merkille sitäkään, että sijoituskulta vapautettiin EU-maissa arvonlisäverosta vuoden 2000 alusta alkaen.

Mitä järkeä on sijoittaa kultaan?

Kulta on eri asemassa kuin kaikki muut "hyödykkeet". Historiallisesti kulta = raha. Aiemmin ei kysytty, minkä hintaista kulta on tänään, vaan se oli perusta, johon eri valuuttojen arvoa verrattiin, tyyliin "1 dollari = 1/20 unssia kultaa". Seteli oli siis oikeastaan keskuspankin antama kuitti säilytykseen jätetystä kultaerästä. Vuodesta 1944 vuoteen 1971 saakka muut valuutat oli sidottu dollariin, joka oli puolestaan sidottu kultaan. Vasta 1970-luvulta alkaen ihmiset ovat luottaneet rahaan, jonka vakuutena ei ole kultaa. Kuitenkin edelleenkin eri maiden keskuspankit pitävät valtavia "mitään tuottamattomia" kultavarantoja juuri siltä varalta, että jos "paperin" arvo romahtaa, niin jää sitten ainakin se kulta maksuvälineeksi. Yksityishenkilön sijoitussalkussa kultaa pidetään hyvänä "vastasyklisenä" sijoitusinstrumenttina. Sen arvo kehittyy usein eri suuntaan kuin "myötäsyklisten" instrumenttien, joita useimmat muut sijoituskohteet ovat. Kultaa arvostetaan erityisesti juuri silloin, kun kaikki muu on menettänyt arvonsa.

Monissa maissa ihmisten säästöt ovat jossakin vaiheessa haihtuneet "taivaan tuuliin". Saksassa oli kuulemma 1920-luvulla halvempaa polttaa seteleitä kuin halkoja. Suomessa niin kävi ainakin 1940-50-luvuilla. Vuodenvaihteessa 1945-46 seteleistä leikattiin puolet pois. Myöhemmin valtio vähensi ihmisten säästöjen ostovoimaa painamalla lisää seteleitä, toistuvilla devalvoinneilla ja antamalla inflaation syödä säästöjen reaaliarvot. Vain ne vaurastuivat, jotka saivat ja uskalsivat ottaa rohkeasti velkaa reaaliomaisuuden hankintaan, inflaation syödessä velatkin. Venäjällä ihmiset ovat menettäneet valtaosan säästöistään 1990-luvulla ruplan devalvoituessa ja rahanuudistuksissa sekä monet vielä pankkien konkursseissa. Itselläni on ollut 10 vuoden ajan dollarimääräinen talletus USA:ssa. Nyt voin todeta, että 3 viimeksi kuluneen vuoden aikana yli 30% sijoitukseni arvosta on kadonnut, vaikka dollarit ovat kyllä edelleen tililläni täysimääräisinä tallessa. Talletukseni arvonalennus on maksanut minulle enemmän kuin auton pito kaikkine siihen liittyvine kustannuksineen. Kaikissa em. tapauksissa kultakirstu olisi säilyttänyt paremmin arvonsa, niin Saksassa, Venäjällä kuin Suomessa ja USA:ssakin.

Vaikka kulta on globaalisti ja historiallisesti tunnetuin maksuväline, Suomessa se on sijoituskohteena ja maksuvälineenä käytännön tasolla lähes tuntematon. Pankkien konttorit eivät täällä osta tai myy kultaa, kuten monissa muissa maissa. Pääkaupungin ulkopuolella ei taida olla ainuttakaan liikettä, jossa kultarahoja ostettaisiin ja myytäisiin käypään päivän hintaan. Monissa muissa maissa ihmiset ostavat kultaa juuri sen turvallisuuden vuoksi. Suomalaiset eivät sitä tarvitse, koska me luotamme kotimaiseen rahaan ja pankkijärjestelmään sekä siihen, että sijoittajia palvelevat rahastoyhtiöt yms. toimivat siten kuin niiden pitäisikin. Kun sijoituksemme on kerran rekisteröity tietokoneeseen, jonka käyttäjän toimintaa Rahoitustarkastus valvoo, uskomme sen olevan turvassa. Muutenkin uskomme, että mikään maailman katastrofi ei voi meitä vahingoittaa. Tänne saakka eivät tule maanjäristykset, tsunamit, terroristit eikä lintuinfluenssa. Aikanaan uskottiin, ettei toinen maailmansota tule Suomeen saakka vaikka Puola oli jo miehitetty, mutta eihän Suomea kuitenkaan miehitetty. Täällä ei siis esiinny sellaista ilmiötä, että ihmiset haluaisivat oman turvallisuutensa vuoksi ostaa kultaa.

Mitä sitten periaatteessa voisi tapahtua? Voisiko joku onnistua väärentämään euroja niin suuressa mitassa ja pitkän ajan kuluessa, että lopulta kaikki eurot jouduttaisiin korvaamaan uudenlaisilla ja vanhoilla euroilla tehdyt talletukset mitätöimään - tai niistä hyvitettäisiin vain esim. 10-20%? Tai voitaisiinko jokin suuren pankin, rahastoyhtiön, arvo-osuusrekisterin tai kansainvälisen pankkijärjestelmän tietojärjestelmä sekoittaa niin perusteellisesti, että kukaan ei pysty enää selvittämään, mitä kenellekin kuuluu? Monesti on nähty, että rahana oleva omaisuus on kaikkein herkintä menetyksille, verrattuna siis reaaliomaisuuteen. Siihenhän ei välttämättä tarvita muuta kuin inflaatio. Kullassa on reaaliomaisuuden piirteitä, mutta sitä voi ostaa ja vaihtaa rahaksi pienissäkin erissä, päinvastoin kuin esim. maata, metsää, kiinteistöjä jne. Kultarahat, joiden kulta-arvo on moninkertainen niihin painettuun raha-arvoon verrattuna, ovat erikoisia maksuvälineitä, joiden erityispiirrettä on hyödynnetty esim. silloin, kun valuuttaa on saanut kuljettaa rajan ylitse vain rajoitetun määrän.

No eihän muutama kultaraha kuitenkaan paljon auttaisi suuressa katastrofissa. Yleinen suositus onkin vain sellainen, että sijoitussalkussa olisi esim. 10-15% kultaa sitä tasapainottamassa. Luin jostakin hiljattain, että Keski-Euroopassa suvuissa kulkee usein perintönä "kasa kultaa". Kulta pidetään yleensä salassa, joten mistään tilastosta ei näe, kenellä sitä on ja kuinka paljon. Kyllä sitä Suomessakin on, mutta ilmeisesti vain harvoilla. 1980-luvulla hämmästyin, kun jotkut suomalaiset yksityishenkilöt tarjosivat meille Outokummun 12,5 kg:n kultaharkkoja myytäviksi.

Keväällä 2006 kullan maailmanmarkkinahinnan kerrottiin olleen kaikkien aikojen huipussaan. Kulta noteerataan ilmoittamalla yhden unssin hinta dollareissa. Kun tuo kurssi nousee, syynä voi olla myös dollarin arvon aleneminen. Tämän sivun oikeassa ylänurkassa on linkki sivulle, josta näkee, kuinka kullan arvo on kehittynyt suhteessa euroon ja sitä ennen Saksan markkaan. Kullan arvonnousu voi olla osoitus trendistä, että kullan kysyntä kasvaa nopeammin kuin tarjonta.

Vaihtoehtoisia tapoja sijoittaa kultaan

Lyhyesti sanottuna voit ostaa kulta-nimistä jalometallia, kullan arvon kehitykseen sidottuja johdannaisia tai sellaisten yhtiöiden osakkeita tai sijoitusrahastojen osuuksia, jotka ovat vahvasti sidoksissa kultaan tai kultateollisuuteen.

Jos sijoitat fyysiseen kultaan, on periaatteessa kaksi vaihtoehtoista säilytystapaa: Otatko metallin itsellesi säilytettäväksi vai jätätkö sen jonkun ulkopuolisen ylläpitämään säilytysjärjestelmään, josta se on helppo myydä edelleen ilman rahtikuluja. Jälkimmäisessä tapauksessa et pääse nauttimaan kultasi lumoavasta kauneudesta vaan saat käsiisi vain säilytyskuitin. :(

Jos valitset fyysisen kullan ja haluat säilyttää sen itselläsi, kulta voi olla vielä monessa eri muodossa. EU:ssa ja siten myös Suomessa ns. sijoituskulta vapautettiin arvonlisäverosta vuoden 2000 alusta alkaen. Arvonlisävelvollinen yhteisö voi kyllä edelleenkin ostaa kultaa myös verollisena, jos itse niin haluaa. Verovapaaksi sijoituskullaksi hyväksytään vain tietyt vaatimukset täyttävät kultaharkot ja -levyt sekä kolikot. Sensijaan esim. kullasta tehdyt korut ovat aina verollisia. Verovapauden edellytyksenä on mm., että harkon tai levyn kultapitoisuus on vähintään 995 promillea ja kolikon vähintään 900 promillea. Monia muitakin rajoituksia on. Ne on lueteltu Verohallituksen tiedotteessa 16/1999 (8.12.1999) "Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus", joka löytyy sivustolta www.vero.fi hakusanalla "Kulta".

Varsinkin korujen kultapitoisuus ilmaistaan usein karaatteina, joka tarkoittaa kultaesineen painon (tai oikeammin sanottuna massan) 24-osia. Siten puhdas kulta on 24-karaattista, kultapitoisuuden ollessa enimmillään 999,9 promillea. Sijoituskullan verovapauden rajat eivät osu tasakaraateille, mutta eräiden yleisimpien kultarahojen (Krugerrand ja American Eagle) kultapitoisuus on 22 karaattia (916,7 promillea).

Kultaharkot

Lähde: www.gold.org/pr_archive/html/bars/Types.htm

Erilaisia kultaharkkoja

Kultaharkko (gold bar) tarkoittaa minkä tahansa muotoista kultaesinettä, jolla on seuraavat ominaisuudet:

Edellä mainittujen vähimmäistietojen lisäksi harkossa voi kyllä olla muitakin merkintöjä ja kuvioita. Ne tekevät siitä valmistajansa merkkituotteen ja vaikeuttavat väärentämistä.

Kultaharkkoja on kahta tyyppiä: 1) muotilla valettuja (cast bars), joihin on valun jälkeen lyöty asiaankuuluvat leimat, ja 2) litteästä kultanauhasta leikattuja laattoja (minted bars), joihin merkinnät on prässätty rahapajakoneella samalla tavalla kuin kolikoihin.

Tässä kirjoituksessa kutsun pieniä harkkoja laatoiksi tai levyiksi, koska nuo sanat paremmin kuvaavat esim. kymmenen gramman painoista pientä litteää esinettä. Pienet laatat maksavat ostettaessa suhteellisesti enemmän kuin monta kiloa painavat valetut harkot, koska käsittelykulujen osuus nousee niissä korkeammaksi grammaa kohden.

Länsimaisten harkkojen painot ilmoitetaan joko grammoina tai unsseina, mutta Aasian maissa on käytössä monia muitakin painoyksiköitä. Unssi (ounce) tarkoittaa kultakaupassa aina yksikköä, jonka täydellisempi englanninkielinen nimi on "troy ounce" (31,1024768 g). Elokuvista tutut isot kultaharkot, joita keskuspankit pitävät holveissaan, painavat 12,5 kg ja niissä on kultaa 400 unssia.

Suomalainen ostaja saa käsiinsä todennäköisimmin sveitsiläisten valmistajien laattoja. Niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on noin kolmannes koko maailman kultalaattamarkkinoista. Sveitsiläisiä tuottajia ovat seuraavat neljä, joista kolmen ensimmäisen tuotteita on perinteisesti myyty yhtiön omistavan pankin nimellä. Pankkialan fuusioitten yhteydessä omistajat ovat kuitenkin vaihtuneet.

Kultarahat

Erilaisia kultarahoja on olemassa vaikka kuinka paljon. Kuitenkin vain pieni osa niistä täyttää kaikki verovapauden edellytykset. Verovapauden edellytyksiin kuuluu mm., että raha on lyöty vuoden 1800 jälkeen, sen painosta on vähintään 900 promillea kultaa ja se on tai on ollut laillinen maksuväline alkuperämaassaan. Rahan näköiset muistomitalit tai urheilukilpailujen kultamitalit eivät siis kelpaa verovapaaksi sijoituskullaksi. Myöskään sellaiset kultarahat (keräilyharvinaisuudet) eivät ole verovapaita, joiden tavanomainen myyntihinta on yli 80 prosenttia suurempi kuin kolikon sisältämän kullan käypä markkina-arvo. Kaikki verovapauden ehdot täyttävä kolikkovalikoma on käytännössä [onneksi] kohtuullisen suppea ja muodostuu markkinoilla yleisesti tunnetuista kultarahoista.

Suomessakin on numismaattisia liikkeitä, jotka myyvät erilaisia keräily- ja juhlarahoja, rahakokoelmia yms. Myös Rahapaja Moneta markkinoi niitä suoraan koteihin. Sellaisten rahojen arvo määräytyy kuitenkin lähinnä numismaattisten perusteiden eikä raakakullan kulloisenkin maailmanmarkkinahinnan mukaan. Esimerkiksi tätä kirjoittaessani erään numismaattisen liikkeen hinnastossa suomalainen, vuodelta 2000 peräisin oleva 100 euron kultaraha, jossa on kultaa 7,78 grammaa, maksaa 369 euroa. Samaan aikaan itävaltalainen 100 euron kultaraha, jossa on kultaa 31,1035 grammaa, maksaa Suomeen toimitettuna 522,20 euroa. Edellisessä tapauksessa yhden kultagramman hinnaksi tulee 47,43 euroa ja jälkimmäisessä 16,79 euroa, kullan maailmanmarkkinahinnan ollessa samalla hetkellä noin 15,84 euroa grammalta. Tämä esimerkki osoittaa konkreettisesti, että erityyppiset kultarahat on laskettu liikkeelle aivan erilaisia tarkoituksia varten. Varmaankin tuon suomalaisenkin kultarahan hinta on vallitsevaa markkinatasoa, mutta kysymys on eri markkinoista. Verovapaa sijoituskulta ostetaankin ulkomailla yleensä pankeista tai valuutanvaihtoliikkeistä eikä numismaattisista liikkeistä tai kultasepänliikkeistä.

Jos siis tarkoituksena on ostaa verovapaita kultarahoja niiden sisältämän kullan vuoksi, kannattaa pysyä siinä melko suppeassa valikoimassa, joka niillä markkinoilla yleisesti tunnetaan. Yleisimmät kolikot esitellään seuraavassa taulukossa. Nimien kirjoitustavat hiukan vaihtelevat riippuen siitä, mainitaanko kolikkoon painettu teksti alkukielellä vai sen englanninkielinen käännös tai jokin markkinoiden puhekieleen omaksuttu nimitys.

Jokainen taulukossa mainituista kultarahoista sisältää peruskoossaan yhden unssin puhdasta kultaa. Kolikossa on aina jonkin verran myös kuparia ja/tai hopeaa, joten sen kokonaispaino on hiukan unssia suurempi. Useimmista rahoista on saatavana myös pienempiä versioita, tyypillisesti puoli unssia, neljäsosa ja joistakin jopa kymmenesosa unssia. Niihin painetut nimellisarvot vaihtelevat vastaavasti. Esim. uusi 1 unssin "Philharmonics" on nimellisesti 100 euron kolikko, kun taas 1/4 unssin "Philharmonics" on nimellisesti 25 euron kolikko. Joistakin on saatavana suurempiakin, kuten kahden tai jopa kymmenen unssin kolikoita.    Huomaa, että kuvat ovat linkkejä ao. rahapajan sivustolle!

Paul Kruger Krugerrand takaa "Krugerrand" tai lyhyesti "Kruger": Kuva-aiheena Paul Kruger, vuosina 1825-1904 elänyt Etelä-Afrikan ensimmäinen presidentti. Rand on Etelä-Afrikan rahayksikkö. Tullessaan markkinoille vuonna 1967 tämä oli lajinsa ensimmäinen eli unssin painoinen kultaraha, jonka myyntihinta oli vain vähän kullan hintaa korkeampi. Se oli kaivosteollisuuden innovaatio, tarkoituksena myydä Etelä-Afrikkalaista kultaa maailmanmarkkinoille. Kun se oli samalla käypää rahaa, se oli monissa maissa vapaa arvonlisäverosta. Kultapitoisuus on vain 22 karaatia eli 917 promillea ja loput kuparia, minkä ansiosta se ei vahingoitu yhtä helposti kuin ne rahat, joiden kultapitoisuus on 999,9 promillea. Kupari antaa rahalle oranssin sävyn. Unssin kolikossa on kuitenkin puhdasta kultaa täysi unssi, eli sen kokonaispaino on hiukan suurempi. Unssia pienempien kolikoiden myynti aloitettiin vuonna 1980.
Maple Leaf edestä Maple Leaf takaa

"Maple Leaf": Kanadalainen kultaraha, joka tuli markkinoille vuonna 1979. Sen etupuolella on kuningatar Elisabeth II:n sivukuva ja kääntöpuolella vaahteranlehti (maple leaf). Kultapitoisuus oli vuosina 1979-1982 vain 999,0 promillea, mutta vuodesta 1983 alkaen 999,9 promillea.
Panda edestä Panda takaa

"Panda": Kiinalainen kultaraha, joka on ollut markkinoilla vuodesta 1982. Etupuolen kuva-aiheena on Pekingin Taivaan temppeli. Takapuolen kuva-aiheena on joka vuosi erilainen panda-karhu. Ks: Kuvia eri vuosien pandoista. Panda-kultarahoja on lyöty eri vuosina vaihtelevia määriä, minkä seurauksena harvinaisten vuosien kolikoista maksetaan niiden keräilyarvon perusteella enemmän kuin kolikon sisältämän kullan arvo edellyttäisi. Kultapitoisuus 999,9 promillea.
Elisabeth II Kenguru-2006 "Australian Nugget", "Australian Kangaroo": Australialainen kultaraha, joka tuli markkinoille vuonna 1986. Kaikkien eri vuosina lyötyjen rahojen etupuolella on kuningatar Elisabeth II:n muotokuva, mutta kääntöpuolen kuvat vaihtuvat vuosittain. Vuosina 1986-1989 laskettiin liikkeeseen vuosittain neljä erikokoista kolikkoa, joissa oli kuva jostakin tunnetusta Australiasta löydetystä kultahipusta (nugget). Vuodesta 1989 alkaen kääntöpuolella on ollut erilaisia kenguruaiheita (kangaroo). Ks: Kultahiput ja kengurut. Uusissakin kolikoissa on kengurukuvaa kiertävänä tekstinä "The Australian Nugget", mutta myynti-ilmoituksissa käytetään myös nimitystä "Australian Kangaroo". Kultapitoisuus 999,9 promillea.
Eagle edestä Eagle takaa "American Eagle": Yhdysvaltalainen kultaraha, joka tuli markkinoille vuonna 1986. Kuviona kotka (eagle). Tarkemmin sanottuna uroskotka on tuomassa oliivipuun oksaa pesässä munia hautovalle puolisolleen. Kolikon toisella puolella on "Lady Liberty" oikeassa kädessään soihtu ja vasemmassa oliivipuun oksa. Vuosina 1986-1991 kolikkoon painettiin vuosiluku roomalaisin numeroin (esim. "MCMLXXXIX"), siitä eteenpäin tavallisin arabialaisin (esim. "1992"). USA:n ja EU:n välisten kauppakiistojen vuoksi tästä peritään kuulemma EU:ssa nyt tuontitullia 17%. Kultapitoisuus vain 22 karaatia eli 916,7 promillea, loput kuparia (53,3 promillea) ja hopeaa (30 promillea). Koska 24 karaatin kultarahat ovat kuitenkin markkinoilla suositumpia, USA:n rahapaja toi vuonna 2006 markkinoille ensimmäisen amerikkalaisen 24 karaatin kultarahan "American Buffalo", jonka etupuolella on intiaanipäällikön sivuprofiili ja takapuolella biisonihärkä. Molempien kultarahojen peruskolikot on tarkoitettu sijoittajille, mutta Amerikan rahapaja myy keräilijöille eri tuotteina samojen kolikoiden proof-versioita. (Kolikkojen laatuluokat esitelty tämän taulukon jälkeen.)

Filharmonikot edestä Filharmonikot takaa "Philharmonics": Itävaltalainen kultaraha, joka tuli markkinoille vuonna 1989. Kolikon nimi viittaa Wienin Filharmonikot -sinfoniaorkesteriin. Etupuolen kuva-aiheena on tuon orkesterin kotikonserttisalin Musikverein urut. Kääntöpuolella on sinfoniaorkesterin soittimia ja reunoja kiertää orkesterin saksankielinen nimi "Wiener Philharmoniker". Kolikon virallinen englanninkielinen nimi on "Vienna Philharmonic", mutta markkinoilla sitä kutsutaan lyhyesti "Philharmonics". Vuosina 1989-2001 raha oli shillinkimääräinen, mutta vuodesta 2002 alkaen euromääräinen. Siten esim. yhden unssin kolikkojen etupuolella lukee painamisvuodesta riippuen nimellisarvona joko "2000 SCHILLING" tai "100 EURO". Sijoitusmarkkinoilla niitä pidetään ainakin tällä hetkellä samanarvoisina. Kultapitoisuus on 999,9 promillea.
Muitakin verovapaita kultarahoja löytyy, esim. tämän osan lähteenä käytetyltä sivustolta www.taxfreegold.co.uk Sieltä saa myös edellä kuvattujen kolikoiden arvot, mitat, painot yms. helpommin kuin rahapajojen sivustoilta.

Kolikon laadun vaikutus sen hintaan

Kolikon myyntihinta ratkeaa lopullisesti vasta kaupantekohetkellä. Riippuu ostajasta, minkä arvon hän antaa kolikon laadulle tai kunnolle:

Kolikkojen alkuperäinen laatu ilmaistaan seuraavilla lyhenteillä (laatuluokat):

Lännenfilmeissä olemme usein nähneet, kuinka joku varmistuu kultarahan aitoudesta puremalla sitä kulmahampaallaan. Puhdas kulta onkin yllättävän pehmeätä. Jos uutuuttaan kiiltävään harkkoon tai kolikkoon koskee paljain sormin, siihen jää sormenjälkiä. Kun niitä sitten pyyhkii pois nenäliinalla, pintaan tulee naarmuja. Jos uuden rahan tai harkon haluaa pitää uuden veroisena aina myyntiin saakka, on parempi olla koskematta siihen ollenkaan paljain käsin. Kultarahoja tai niitä vastaavia harkkojakaan ei maallikoiden pitäisi puhdistaa edes myyntiä varten, sillä siitä aiheutuu helposti enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Hyvä englanninkielinen ohjeistus tästä aiheesta on sivulla www.taxfreegold.co.uk/cleaninggoldcoins.html

Edellä esiteltyjen kultarahojen keskeinen idea on kuitenkin se, että ne eivät ole omistajilleen keräilyharvinaisuuksia, vaan lähes käyttörahaan verrattavia sijoitusinstrumentteja ja kansainvälisiä maksuvälineitä, joiden arvo määräytyy ensisijaisesti puhtaan kullan päivittäisen noteerauksen pohjalta. Erityisen käteviä ovat 1 unssin puhdasta kultaa sisältävät kolikot, koska kullan hinta määritellään maailmanmarkkinoilla juuri yhden unssin hintana US-dollareissa.

Kullan hinta dollareissa eli ns. spot-hinta on nähtävissä esimerkiksi tämän kirjoituksen alussa, sivun oikeassa ylänurkassa. Sana "spot" viittaa siihen, että kulta luovutetaan paikan päällä (on the spot) kauppapaikan säännöissä määrätyllä tavalla. Kullalla on nimittäin myös päivittäiset futuurihinnat. Ne koskevat kauppoja, joissa kulta sovitaan toimitettavaksi vasta tietyn tulevaisuudessa olevan päivämäärän jälkeen, joka voi olla esim. 3 kuukauden päässä kaupantekopäivästä. Useimmiten futuurikaupat eivät johda fyysisten kultaerien siirtymiseen omistajalta toiselle vaan "positiot" suljetaan vastakaupoilla sitä ennen. Kultafutuurit kuten kultaoptiotkin ovat siis lähinnä finanssi-instrumentteja, joilla voi suojautua kullan hinnan muutoksilta tai spekuloida niillä.

Spot-hinta koskee varsinaisesti jalometallipörssissä tehtäviä suuria kauppoja. Yksittäinen sijoittaja joutuu maksamaan kullasta enemmän eli spot-hinnan lisättynä ns. preemiolla. Preemio voi olla esim. 3-10 prosenttia spot-hinnasta, riippuen harkon tai kolikon koosta, laadusta, myyntipaikasta jne. Vastaavasti liikkeiden tarjoama ostohinta lasketaan vähentämällä spot-hinnasta esimerkiksi pari prosenttia. Kolikoista puhuttaessa myynti- ja ostohinnan välinen erotus eli spread on pienin yhden unssin kolikoilla (tai sitä suuremmilla, jos niitä on). Pienempien eli puolen unssin, neljännesunssin ja varsinkin 1/10-unssin kolikoiden spread on huomattavasti suurempi, koska niiden käsittelykulut nousevat korkeammiksi unssia kohden. Kaikki liikkeet eivät edes ota vastaan kovin pieniä kolikoita.

Kannattaako ostaa harkkoja vai kolkoita?

Kultarahat ovat monimutkaisempia tuotteita ja sellaisina kalliimpia tuottaa kuin yksinkertaiset harkot ja levyt. Siten on luonnollista, että niiden myyntihintakin on korkeampi. Kun yksityishenkilö haluaa vaihtaa kultarahansa tavalliseksi käyttörahaksi, liikkeen ostohinta määräytyy kuitenkin usein pelkästään kultaesineen painon ja kultapitoisuuden mukaan. Kauniista kultarahasta ei siis saa välttämättä yhtään enempää kuin levystä, joka sisältää yhtä paljon puhdasta kultaa. Siksi monien sijoittajien mielestä harkot ja levyt ovat järkevämpiä sijoituksia kuin kultarahat. (Edellä sanottu ei kuitenkaan koske pieniä, alle unssin painoisia levyjä, joiden spread voi olla isompi kuin unssin painoisten kolikoiden.)

Kultarahoillakin on kuitenkin kannattajansa. Jos ostaisin tuntemattomalta yksityishenkilöltä kultaa, mieluummin ottaisin sen yleisesti tunnettuina ja valokuvista helposti tunnistettavina kultarahoina, kuin harkkoina, joiden leimoista en ymmärrä mitään ja joiden sisältöä en pysty itse mitenkään kontrolloimaan. Väärentäjät laittavat kuulemma toisinaan harkon sisään halvempaa metallia. Sensijaan kultarahan sisuksen huomaamaton vaihtaminen halvempaan olisi työsuorituksena niin vaativa, että tuskin sellaista kenenkään kannattaa tehdä. Kultarahat ovat useimpien mielestä kauniimpia katsella kuin yksinkertaiset harkot, mutta on toki olemassa myös korumaisen kauniita harkkoja (kuten edellä esitetyssä valokuvassa).

Verovapaista sijoituskultarahoista monet ovat edelleen myös jonkun maan käypää rahaa. Jätän lukijan pohdittavaksi, kuinka sitä ominaisuutta voisi käytännössä hyödyntää! :)

Sijoituskullan ostaminen ja myyminen Suomessa

Suomesta puuttuu kultaan sijoittamisen kulttuuri. Aiemmin Outokummulla taisi olla yksinoikeus kullan tuontiin ja kultakauppaa rasitti ensin liikevaihtovero ja sittemmin 22 prosentin arvonlisävero. Tammikuusta 2000 alkaen sijoituskulta on ollut vapaa arvonlisäverosta, mutta mikään yritys ei ole vielä käynnistänyt näkyvää kullan markkinointikampnjaa.

Monissa muissa maissa kultaharkon tai kultarahan ostaminen ja vaihtaminen käteiseksi käy pankissa tai valuutanvaihtoliikkeessä yhtä kätevästi kuin valuutan vaihto tai matkashekin lunastaminen. Suomessa on tällä hetkellä vain yksi sentyyppinen liike, Helsingin Fabianinkadulla (Pörssitalon ja Pohjoisesplanadin välissä) sijaitseva Tavex Oy. He pitävät omalla Web-sivullaan esillä tavallisimpien sijoituskultarahojen ja kultaharkkojen kulloinkin voimassa olevan kaksipuolisen hinnan (siis sekä osto- että myyntihinnan). Hienoa, että Suomessa on edes yksi sellainen liike! Ihmettelen kovasti, että kilpailijoita ei ole.

Kultalevyjä ja harkkoja (mutta ei siis kultarahoja) myy myös jalometalleja teollisuudelle toimittava K.A.Rasmussen Oy, jonka myymälä ja jalometallien ostopiste on Helsingissä osoitteessa Eteläranta 14. He ostavat yksityishenkilöiltäkin sekä harkkoja, levyjä että kultarahoja, mutta maksavat kultarahoistakin vain niiden kultapitoisuuden ja painon mukaan. Päivän ostohinta määritellään siis muodossa "kultapitoisuus xxx,x promillea: ostohinta xx,xx euroa/gramma".

Nykyisin yksityishenkilötkin saavat tilata kultaa suoraan ulkomailta. Liikkeitä voi etsiä esim. Googlella. Niitä on paljon, mutta on vaikeaa löytää niiden joukosta sellaista luotettavaa myyjää, joka on valmis lähettämään kullan Suomeen ja vielä kohtuullisin toimituskuluin. Myyjän luotettavuus on tässä olennaista, koska kulta on kallista eikä kukaan myy sitä luottokortilla. Luottokortilla ei myydä, vaikka kauppahinta hyvin mahtuisi ostajan vapaana olevaan luottolimiittiin. Siihen on syynä luottokorttiyhtiöiden palkkiot ja sopimusehdot, jotka velvoittavat myyjän purkamaan kaupan ja palauttamaan kauppahinnan tietyissä tilanteissa kuluttajalle melko pitkänkin ajan kuluttua ja varsinkin postimyyntikaupassa. Myyjät eivät voi ottaa sellaista riskiä, että kuluttajat palauttaisivat ostamansa tuotteet huomattuaan kullan hinnan sittemmin alentuneen.

Ainakin Itävallan rahapajalta voi tilata "Wienin Filharmonikot" -kultarahoja suoraan Suomeen edulliseen hintaan ja kohtuullisin toimituskuluin, vaikkapa vain yhden rahan kerrallaan. Yhden toimituksen enimmäisarvo on 15 000 euroa. (Katso: Tilausohje ) Muiden maiden rahapajojen suoramyynnistä en ole ottanut selvää.

Sijoituskultaa voi tietysti ostaa myös ulkomailla matkustaessaan. Maksaminen on kuitenkin hiukan ongelmallista, kun sijoituskultaa ei myydä luottokortilla ja rahan nostaminen ulkomaiselta automaatilta aiheuttaa lisäkuluja. Ison setelinipun kanssa taas ei ole turvallista matkustaa.

Huom: En ole selvittänyt tullimääräyksiä! Arvonlisäveron osalta ongelmaa ei pitäisi olla, jos ostettu sijoituskulta täyttää verohallituksen edellä mainitun päätöksen mukaiset verovapauden ehdot. Sensijaan EU:n ulkopuolelta tuotaessa kultaesineistä voi mahdollisesti mennä jotakin muuta veroa tai tuontitullia. Esim. USA:n ja EU:n välisen kauppariidan vuoksi American Eagle -kultarahoista perittäneen toistaiseksi EU:n määräämä 17 prosentin rangaistustulli.

Verohallituksen tiedotteen 16/1999 mukaan myyjän on todettava sijoituskullan ostajien henkilöllisyys [vain] silloin, kun yhden liiketoimen tai toisiinsa kytkeytyneiden liiketoimien yhteenlaskettu arvo on vähintään 90 000 markkaa (eli nykyrahassa noin 15 tuhatta euroa). Siinä tapauksessa ostajan nimi ja henkilötunnus on merkittävä asiakirjoihin. Elinkeinonharjoittaja ja oikeushenkilö tunnistetaan kaupparekisteriotteen tai muun vastaavan julkisen rekisteriotteen perusteella. Myyjän on säilytettävä tunnistamistiedot kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana se tilikausi on päättynyt, jolloin liiketoimi tai viimeinen toisinsa kytkeytyneistä liiketoimista suoritettiin. - Sensijaan sijoituskullan ostajalla ei näytä olevan vastaavanlaista myyjän tunnistamisvelvollisuutta. Kenenkään ei ole kuitenkaan pakko ostaa mitään tuntemattomalta myyjältä. Ostajan edun mukaista on tietää, kenen perään lähettää poliisit, jos tuote myöhemmin osoittautuukin väärennetyksi.

Verovapaasta sijoituskullasta puhuttaessa verovapaus koskee vain arvonlisäveroa. Sensijaan sijoituskullan myynnistä saatu luovutusvoitto pitää ilmoittaa veroilmoituksessa ja sitä verotetaan pääomatulona kuten muitakin luovutusvoittoja. Luovutustappion vähennyskelpoisuudesta minulla ei ole varmaa tietoa. Olettaisin, että kullan luovutustappio on vähennyskelpoista samalla tavalla kuin arvopaperien luovutustappio eli vähennettävissä luovutusvoitoista myyntivuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna. Sijoituskultaa ei lueta tavanomaiseen koti-irtaimistoon kuuluvaksi.

Oma valintani

Tarkoitukseni ei ole ryhtyä keräilijäksi, jolla olisi laaja valikoima erilaisia kultaesineitä, yksi kutakin. Päinvastoin tavoitteeni on, että mahdollinen kultasijoitukseni koostuisi keskenään samankaltaisista ja jopa samankokoisista kultaesineistä. Se helpottaa asioiden hallintaa. Eikä mitään käsityönä prässättyjä harvinaisia muistorahoja vaan sellaista massatavaraa, joka on markkinoilla mahdollisimman yleistä ja laajalti tunnettua. Yleisyys merkitsee likividiteettiä eli mahdollisuutta myös sijoituksen purkamiseen.

Kultakuumeen valtaan jouduttuani pohdiskelin eri vaihtoehtoja kuumeisesti ja päädyin siihen, että valintani on kolikot eikä harkot tai levyt. Kolikoiden joukosta taas yksi erottui nopeasti edukseen muista. Laajalle levinneiden sijoituskultarahojen joukossa on nimittäin tällä hetkellä vain yksi euromääräinen kolikkosarja, itävaltalainen "Wienin Filharmonikot". Sarjan edullisin on luonnollisesti yhden unssin kolikko. Siitä on tarkempia tietoja ja isokokoisia valokuvia laatimallani erillisellä esittelysivulla.

Palaute

Mikäli löydät tästä kirjoituksesta asiavirheitä tai muuta huomautettavaa tai kommentoitavaa, ole hyvä ja lähetä sähköpostia sivun alareunassa mainitulla osoitteella. Erityisesti pyydän ilmoittamaan siitä, jos nämä sivut näkyvät jotenkin hassusti selaimessasi. Sivu on tarkastettu selaimilla "Internet Explorer 7" ja "FireFox 2", mutta tiedän, että muitakin selaimia käytetään.

Lisäys 8.2.2008: Suomenkielinen tietosivusto, jossa on linkkejä muiden kulta-aiheisille sivuille, on perustettu osoitteeseen www.kultainfo.com.

Kaikki oikeudet pidätetään © 2006-2008 All rights reserved
webmaster@ahjos.net