Kari Ketola suosittelee talousmiehille venäläisiä romaaneja
Suomen ja muiden EU-maiden elinkeinoelämän johtajat tarvitsevat Venäjä-kuvaa. Nyt sitä ei ole.
Väärät tai olemattomat tiedot synnyttävät aiheettomia pelkoja, torjuntaa ja vihaa, minkä vuoksi menetetään hyviä tilaisuuksia käydä kauppaa, sanoo idänkaupan veteraani Kari Ketola.
"Jos suomalainen liikkeenjohtaja ei hae tietoja Venäjästä, joku hänen kilpailijoistaan kuitenkin hankkii tiedot ja voittaa tilauksia", Ketola sanoo.
Ketola, 64, on työskennellyt neljäkymmentä vuotta venäläisten poliitikkojen, virkamiesten ja liikemiesten kanssa. Hän on toiminut kaupallisena sihteerinä Moskovassa ja vetänyt idänkauppaa Tampellassa, Rauma-Repolassa sekä UPM:ssä, josta hän jää eläkkeelle ensi keväänä.
Peruskoulutukseltaan Ketola on kielimies, latinisti. Puheitaan hän maustaa tarinoilla Rooman keisareista tai siteerauksilla venäläisen kirjailijan Nikolai Gogolin romaaneista.
Suomi ei Ketolan mielestä voi jättää Venäjä-suhteiden hoitoa heikoilla tiedoilla varustetun EU:n harteille.
"Meidän pitää rakentaa kahdenkeskisiä suhteita tietääksemme, mitä Venäjällä tapahtuu. Näin tiedämme, mitä meidän pitää tehdä, ja näin voimme sanoa myös EU:lle, mitä sen kannattaisi tehdä."
Suomella on jonkinlainen tuntuma Venäjään,mutta läntisillä EU-mailla on perin hatarat käsitykset venäläisistä. "Monet EU-johtajat eivät ole koskaan edes tavanneet venäläisiä."
"Sellaisiakin moitteita on kuulunut, että Venäjä käyttää hyväkseen EU:n tietämättömyyttä ja hajanaisuutta. Totta kai se käyttää! Jos me tumpuloimme, Venäjää ei pidä siitä syyttää."
Sumuinen Venäjä-kuva estää liiketoiminnan kehittämisen. "Kaikessa bisneksessä ympäristö pitää tuntea: ihmiset, maan tavat, miten tavarat ja laskut liikkuvat."
"Kaikki maat ovat erilaisia, mutta Venäjä on erilaisempi kuin muut. Jos kilpailija tuntee ympäristön paremmin ja osaa venäjää, jäät kakkoseksi. Hopeasija ei paljon lämmitä."
Ketolan mukaan suomalaisilla virka- ja liikemiehillä on historiallisista syistä enemmän osaamista kuin muiden EU-maiden johtajilla. "Autonomian ajoista alkaen pieni suomalaisporukka on pyörittänyt Venäjän kysymyksiä. Se ei koskaan ole ollut koko kansan asia. Tämä pitäisi tajuta."
Ketola pitää huomattavana saavutuksena, että esimerkiksi suomalaisten idänkauppiaiden kilta pystyi äskettäin järjestämään Moskovassa seminaarin venäjän kielellä. "Muut maat eivät siihen kykene."
Liiketoimet idässä vaativat kärsivällisyyttä. "Tuloksia ei saada vuoden vaan viiden vuoden kuluttua. Isoille johtajille se on ongelma, kun ratkaisut eivät tule kuin lottokoneesta."
Hän ei ymmärrä läntistä päivittelyä Venäjän rikollisuudesta, tullijonoista ja muista arjen epäkohdista. "Ammattilaiset eivät enää niihin sorru. Tämmöinen Venäjä vain on."
Ketola nimittää harhakuvitelmaksi ajatusta, että venäläisten pitäisi muuttua länsimaalaisten kaltaisiksi. "Ei heillä ole siihen tarvetta eikä pyrkimystä. Miksi heidän pitäisi muuttua?"
Kun Neuvostoliitto romahti venäläiset halusivat opastusta markkinataloudesta. "Meidän pitää visusti miettiä, pitääkö heitä enää opettaa. He tietävät omat ongelmansa paremmin kuin me."
"Kansainvälisissä neuvotteluissa he haluavat olla tasavertaisia partnereita eivätkä mitään oppipoikia. Kun Venäjä voimistuu, he haluavat olla päällepäsmäreitä."
Venäjän ymmärtämiseksi Ketola suosittelee teollisuusyritysten talousjohtajille venäläisten lehtien ja erityisesti kaunokirjallisuuden lukemista. Niistä oppii tekemään kysymyksiä.
"Esimerkiksi mitä tapahtuu, kun öljyn hinta taas laskee? Jos Venäjän talouskasvua tarkastellaan ilman öljyn vaikutusta, muu tuotanto on miinusmerkkistä. Näin oletan."
"Kirjoista havaitsee, että mitään vakioratkaisuja ei ole koskaan ollut eikä niitä ole vieläkään. Kaikki pitää räätälöidä. Lukeminen on hyödyllistä, mutta sitä liikemiehet eivät usko."
Venäjän muutosta kuvaavan lempilauseensa Ketola on poiminut Aleksandr Pushkinilta. "Mikä muistuttaa eniten venäläistä 1700-luvun kylää? Se on venäläinen 1800-luvun kylä."