©Timo Ahjos 08.07.2010
  editoitu 14.05.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Elämää vuodesta 1948 alkaen

Vuodet 1948-51 Lahdessa, osa1

Kotiseutu

Asuimme Lahdessa isän nuoruuden aikaisessa kotitalossa. Se oli 2-kerroksinen puinen omakotitalo Möysän kaupunginosassa, osoitteessa Heinolantie 15.  Talo oli lähellä Möysänjärven pohjoisrantaa, mutta ei kuitenkaan sen rannalla. Järven nykyinen nimi on Joutjärvi. Heinolantien talojen ja järven rannan välissä oli rivi puutaloja. Heinolantien alkupää on sittemmin suoristettu ja sen nimi muutettiin Ahtialantieksi siinä vaiheessa, kun liikenne Lahdesta Heinolaan ohjattiin kulkemaan Holman kautta. Siitä alkaen talon osoite oli Ahtialantie 11.

Meille tultiin Lahden keskustasta Aleksanterinkatua ja Karjalankatua pitkin. Heinolantielle käännyttiin hiukan Möysänkadun risteyksen jälkeen. Heinolantien alkupäässä oli alamäki ja sen alla tiukka mutka vasempaan. Kerran linja-auto ei saanut mutkassa käännetyksi vaan suistui ojaan paloaseman luona. Paloaseman kivirakennus on edelleenkin olemassa, mutta se on nyt 2000-luvulla moderni asuintalo.

Heinolantie oli paljon kapeampi ja matalammalla kuin nykyinen Ahtialantie. Ennen 1960-luvulla tapahtunutta kotitalomme purkua Ahtialantietä oli levitetty melkein talomme seinään kiinni ja katutaso oli nostettu alakerran ikkunoiden tasalle. Lapsuudessani tie oli samalla tasolla kuin pihamme tienpuoleinen reuna. Tien toisella puolella oli Salpausselän harjun jyrkkä reuna. Sillä puolella oli vain vähän taloja ja ne olivat korkealla rinteessä. Kun Heinolantietä kuljettiin edelleen talostamme eteenpäin Lahdesta poispäin, tiessä alkoi arviolta 100 metrin päässä jyrkkä mäki. Nyt sitä mäkeä ei enää ole, johtuen juuri siitä, että nykyinen Ahtialantie on koko matkaltaan paljon aiempaa korkeammalla ja toisaalta mäen huippua on mataloitettu. Sanomattakin lienee selvää, että tietä ei ollut siihen aikaan asfaltoitu.

Talomme pihassa oli omenapuita, marjapensaita ja perunamaa. Piharakennuksessa oli puuliiteri, käymälä ja sauna. Hevosta tai autoa meillä ei ollut. Lahden keskustassa käytiin joko kävellen tai paikallisbussilla.

Äidin nuoruuden kotitalo Pöysälä oli vain parin sadan metrin päässä isän kotitalosta. Se oli Möysänjärven rannalla, sen pohjoisimmassa kohdassa. Heillä oli iso tontti, melko suuri talo ja hieno puutarha talon edustalta etelään järven rantaan laskevassa rinteessä. Piha-alueen lisäksi tilaan kuului muutamia hehtaareja maata, missä oli peltoa ja työläisten asuintaloja. Sittemmin aluetta pakkolunastettiin liikenne- ja puistokäyttöön. Jäljelle jäänyt osa kaavoitettiin lähinnä rivitaloalueeksi. Vanha puutalo purettiin 1970- tai 1980-luvulla ja senkin entisellä piha-alueella on nyt rivitaloja.

Meidän muutettua Helsinkiin vuonna 1952 isän leskiäiti asui talossaan vielä viitisen vuotta, kunnes hän ei enää pärjännyt yksinään. Silloin talo annettiin vuokralle. Lahden kaupunki pakkolunasti kahdessa vaiheessa osan tontista, kun Ahtialantietä eli entistä Heinolantietä levennettiin. Vuonna 1969 kiinteistö lopulta myytiin Lahden kaupungille, joka piti siinä jonkin aikaa vuokralaisia, kunnes kaikki Ahtialantien talot paloasemalta Pöysälään saakka purettiin. Samoin lähempänä rantaa ollut talorivi on purettu. 2000-luvulla olen muutaman kerran pysäköinyt auton uimarannan pysäköintipaikalle ja kävellyt sieltä entiselle tontillemme, missä oli vielä vanhoja, hoitamatta jätettyjä omenapuita.

Alue Googlen kartalla vuonna 2020

Katso: Googlen ilmakuva alueelta
Kuva avautuu Googlen palvelimelta. Siinä näkyy reitti isän kotitalolta äidin kotitalolla. Jos kuvaa peittää vasemmassa reunassa ikkuna, jossa näkyy hakuosoitteet, siitä voit valita, haluatko kuvaan kävelyreitin vai autoreitin. Siirrä sen jälkeen se ikkuna pois tieltä napsauttamalla sen vieressä oikealla ylhäällä olevaa vasemmalle osoittavaa nuolta. Jos suljet sen ikkunan vahingossa X-painikkeella, samalla kartalle merkitty reitti katoaa, mutta saat sen uudelleen esille tämän kappaleen alussa olevalla linkillä.

Ahtialantien tonttien numerointi on sittemmin muuttunut eikä Googlen karttaohjelmalla pääse ihan lähelle silloisen kotitalomme tonttia. Se oli Ahtialantien varrella, tien eteläpuolella hiukan vasemmalle siitä, mihin Google on merkinnyt osoitteen Ahtialantie 15. Tonttimme ei siis ulottunut järven rantaan saakka.

Äidin kotitalon tontti oli suuri ja metsäinen. Talo oli melko tarkalleen siinä, missä nyt on rivitalo osoitteessa Huhmarannankatu 2.

Huomaa, että kävelyreitin varrella on Aunenkatu. Katu on saanut nimensä äitini serkun Aune Pöysälän mukaan. Hän asui tuolla kotitalossaan viimeiset vuosikymmenensä yksin, kunnes omakotitalon pito kävi liian raskaaksi. Silloin hän muutti kerrostaloon lähemmäs Lahden keskustaa ja otti tuohon taloon vuokralaiset, mutta kävi siellä vielä jonkin aikaa saunassa, joka oli erillisessä saunarakennuksessa.

Paluu blogin tahjos.blogspot.com etusivulle.