©Timo Ahjos 17.05.2020
korjailtu 23.05.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Elämää vuodesta 1948 alkaen

Vuodet 1954-59 Kumpulassa, osa 5

Karttakävely Limingantien päästä päähän

Tässä artikkelissa kuvailen Kumpulan kaupunginsosan maantiedettä ja mitä palveluja siellä oli 1950-60-luvuilla. Kerron myöhemmin erillisessä artikkelissa alueen asukkaista ja kokoan valokuva-albumin siellä otetuista valokuvista.

Kadut ja talot

Kumpulan asuntoalue on rakennettu Limingantien ja Kymintien varrelle. Limingantielle voi ajaa autolla Sofianlehdonkadun risteyksestä, jossa on ainakin vielä tällä hetkellä Kätilöopiston massiivinen rakennus opiskelija-asuntoineen. Sen kadun nimi on siinä kohdassa vielä noin 100 metrin matkalla Isonniitynkatu. Varmaankin se pätkä on rakennettu vasta sen jälkeen, kun Limingantien talot oli jo numeroitu. Kätilöopiston kalliolouhos tehtiin jo vuonna 1954, mutta sairaala avattiin vasta vuonna 1960. Syksyllä 2017 se suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi. Varojen puute viivytti aikanaann rakennustöiden alkamista. Alue oli aidattu korkealla tiiviillä lauta-aidalla, johon oli kaiverrettu tirkistelyreikiä. Niistä katselimme valtavan laajaa ja syvää kallioon louhittua kuoppaa. Rakentaminen viivästyi myös sittemmin valtakunnanoikeudessa käsitellyn laajaan ministeritasoisen lahjusjupakan vuoksi. (Googlaa: Kätilöopisto , Kätilöopiston juttu)

Limingantie on noin 1,4 km pituinen ja päättyy Annalan urheilukenttään, jonka takana on Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) raitiovaunu- ja bussihallit. Aiemmin kertomani leikit raitiovaunuissa tapahtuivat Vallilan raitiovaunuhallin edustalla. Koskelan halli oli aidatulla alueella, jonka sisällä en ole koskaan käynyt.

Kymintie on Limingantien suuntainen, arviolta 1/3 lyhyempi katu. Niitä yhdistävät lukuisat lyhyet poikkikadut. Asuimme talossa, jonka osoite oli Limingantie 42, mutta myös osoitteita Kymintie 29 tai Vuoksentie 1 olisi periaatteessa voinut käyttää. Kymintien alkupäässä oli vain puisia omakotitaloja. Limingantien alkupäässä oli niiden lisäksi myös kaksikerroksisia puurakenteisia kerrostaloja, joissa oli usein rapattu pinnoite. Niissä oli vain omistusasuntoja. Kummankin kadun loppupäässä oli myös kaupungin 2-kerroksisia vuokrataloja. Kymintie teki aivan lopussa puoliympyrän muotoisen lenkin, jonka varrella oli kaupungin 1-kerroksisia parakkityyppisiä vuokrataloja.

Kumpulan asuinalueen erottaa Käpylästä (Koskelantiestä) laaja viheralue, jossa on Kumpulan siirtolapuutarha, kaupungin koululaiskasvitarha, leikkipuisto Intia ja metsää. Toisella puolella Kumpulan erottaa Toukolasta (Kustaa Vaasan tiestä) kumpuileva tasainen vyöhyke ja metsäinen kallio. Tasaiselle vyöhykkeelle suunniteltiin yhdessä vaiheessa Lahden moottoritietä, mutta onneksi se suunnitelma ei toteutunut. Kallion päällä on nykyisin Helsingin yliopiston laitoksia (Kumpulan kampus). 1950-60-luvuilla siellä oli vain metsää ja kaupungin 1-kerroksisia parakkimallisia vuokrataloja. Yhdessä niistä oli yleinen sauna, jossa kävin toisinaan saunomassa.

Karttakävely Limingantien päästä päähän

Ota kartta esille: Googlen satelliittikuva alueesta
Jos se jää näytölläsi pahasti toisen ikkunan peittämäksi, sen toisen ikkunan saa siirtymään syrjään painamalla sen oikealla puolella ylhäällä olevaa painiketta, jossa on nuoli vasemmalle. Jos painat X-painiketta, karttaan merkitty kävelyreitti katoaa.

Jyrängöntien risteys

Jyrängöntien varrella murhattiin maaliskuussa 1963 iltakoulusta kotiin palaava nuori tyttö. Murha oli kauan selvittämättä, mikä herätti meissä alueen asukkaissa pelon, että tekijä on himomurhaaja, joka voi käydä milloin tahansa kenen tahansa kimppun. Pelko poistui, kun yksi mies tuomittiin murhasta vankilaan, mutta myöhemmin todettiin, että syytön mies oli istunut 7,5 vuotta vankilassa.

Jyrängöntiellä on vanhan Kumpulan kartanon kivinen päärakennus, joka on toiminut mm. ihotautisairaalana, kansakouluna ja Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen osaston hallintorakennuksena. Kulmatalossa Limingantie 11 oli mm. Elannon maitokauppa, ompelutarvike- ja vaatekauppa sekä pieni kahvila/kioski. Talon seinässä oli punainen hätäpuhelin ja sen vieressä vihreä puhelinkoppi, jossa oli Helsingin puhelinyhdistyksen kolikkopuhelin.

Kerran minua vanhemmat pojat löysivät metsästä sodanaikaisen räjähtämättömän kranaatin ja ilmoittivat siitä poliisille tuolla hätäpuhelimella. Kun poliisit saapuivat paikalle, he pyysivät poikia opastamaan heidät metsässä kranaatin luo. Silloin yksi pojista sanoi: “Se on tässä” ja ojensi kranaatin kauhistuneelle poliisille käteen.

Vuoksentien risteys

Vuoksentie on talojen Limingantie 40 ja 42 välinen, vain niiden talojen pituinen poikkikatu. Sitä pitkin Vallilan suunnasta kävelevät menivät Kumpulan uimalaan, joka on siinä lähellä Kymintien toisella puolella. Me asuimme 42:ssa, josta kerron myöhmmin enemmän. Limingantie 40:ssä oli kolme ruokakauppaa: maitokauppa, sekatavarakauppa ja lihakauppa. Ne olivat kaikki yksityisten yrittäjien omistamia. Kun 1950-luvulla kodeissa ei ollut vielä jääkaappeja, maitoa käytiin ostamassa lähes joka päivä omalla maitokannulla. Sekatavarakauppaa piti nuori nainen, nimeltään Marjatta. Kauppa tunnettiin yleisesti nimellä “Marjatan kauppa”. Hänen isänsä toi sinne myytäviä tuotteita Volga-henkilöautolla. Sekatavarakauppakin oli vain ruokakauppa. Siellä myytiin hedelmiä, jauhoja, kahvia, makeisia yms. Lihakauppias tunnettiin nimellä “Nakki”. Katselin joskus ikkunasta, kun sinne kannettiin autosta eläimen ruhoja. Lihakaupias sitten pilkkoi niitä myytäviksi paloiksi.

Limingantie 42:n pohjakerroksessa oli taloyhtiön omistama vuokrattava työhuoneisto. Siinä toimi alkuaikoina yritys, joka teki kouluissa käytettäviä upeita värillisiä pahvitauluja eri aiheista. Myöhemmin siihen muutti “Kuomu- ja Köysityö Ky “, jonka omistajat Jörgen ja Jenny Kaas tulivat meille perheystäviksi. He olivat molemmat työskennelleet laivalla ja tutustuneet siellä. He tekivät veneisiin kuomuja ja köysiä, kunnes keksivät tavan rikastua traktorien kuomuilla. Kaupungin käyttämät traktorit olivat aiemmin avoimia, kunnes eräänä päivänä kuljettajat vaativat, että niihin pitää saada säältä suojaava koppi. Niitä sitten tuolla tehtiin hyvin suuri määrä parin hengen käsityönä. Ne asennettiin traktoreihin ulkona talomme edessä Vuoksentiellä. Joskus siinä oli monta kaupungin traktoria jonossa kuomua odottamassa. Siinä tehtiin myös ikkunat monen ikkunattoman pakettiauton tavaratilaan. Heillä oli yhtiökumppanina mies, joka teki nahkatöitä, mm. koulujen voimistelusaleissa käytettyjä “hevosia”. Kaasit asuivat meitä vastapäätä Vuoksentien toisella puolella. Menestyksensä myötä Kaasin perhe rikastui, muutti muualle asumaan ja hankki firmalleen teollisuushallin jostakin muualta. Jörgen alkoi ostaa vaatteensa Aleksanterinkadulta Kuusiselta. Hän oli siinä vaiheessa melko lihava ja pysäköi siksi autonsa jalkakäytävälle Kuusisen oven eteen saaden siitä usein sakon. Hän totesi vain, että Kuusisella vaatteet ovat niin kallita, että sakko ei siinä enää tunnu miltään.

Limingantie 39 puisto

Meidän taloa vastapäätä Limingantien toisella puolella oli kaupungin puisto, jossa oli keinu. Siinä oli metallirunko ja kaksi ketjuissa roikkuvaa keinulautaa. Meillä oli sen puoleisesta ikkunasta avoin näkymä puiston ja matalan kallion ylitse kauas metsäiselle mäelle saakka. Lähikalliolla oli paikka, missä arviolta noin 5 vuotta minua vanhemmat pojat pitivät yhteen aikaan ilmaiskonsertteja lähiseudun asukkaille. Konsertit pidettiin illan hämärtyessä. Esiintyjiä valaistiin keppiin kiinitetyllä polkupyrän lampulla, joka sai sähkönsä nurin käännetyn polkupyörän dynamosta. Dynamo oli asennettu takapyörään ja yksi pojista piti pyörän pyörimässa veivaamalla polkimia käsin.

Samalle konserttipaikalle samat pojat rakensivat kerran mahtavan lumilinnan. He olivat vahvistaneet sitä rakennustyömailta varastetulla puutavaralla ja sementillä. Lumilinnan ovena oli jostakin hankittu vanha puinen ovi. Kerran sitten poliisi tuli tutkimaan sitä ja pyysi nähtäväksi rakennusluvan. Kun sellaista ei ollut, poliisi määräsi lumilinnan purettavaksi. Pojat purkivat sen sitten kevään lähestyessä räjäytttämällä sen sisällä rakennustyömaalta varastettua dynamiittia. Ilmeisesti siitä oli ilmoitettu etukäteen, koska minäkin katsoin ikkunasta, kun lumilinnan osia lensi pitkin mäkeä. Yksi niistä pojista asui puiston reunassa olevassa talossa Limingantie 41, ensimmäisessä kerroksessa. Hänen isänsä katseli myös ikkunasta räjäytystä. Hän raivostui siitä, hyppäsi ikkunasta maahan ja lähti juoksemaan häntä pakenevien poikien perässä. Pojat hajaantuivat siten, että jokainen juoksi eri suuntaan. Mies valitsi joukosta yhden, jonka perään hän lähti. Se poika juoksi Vallilan poliisiasemalle saakka Sturenkadulle Mäkelänkadun toiselle puolelle. En tiedä, juoksiko se mies hänen perässään sinne saakka, mutta poika kertoi hakeneensa turvaa poliisiasemalta, ettei joutuisi raivoavan miehen pahoinpideltäväksi.

Pesula Limingantie 41:n pihalla pohjakerroksessa

Luultavasti sen talon naiset pitivät pesulaa oman talonsa pesutuvassa. He kuivattivat pyykit ulkona narullla talon pihassa. En tiedä, pesettikö meidänkin äiti liinavaatteet siellä. Muistan, kuinka Vallilassa asuessa kävin isän ja äidin kanssa mankelissa, mutta Limingantien talossa ei ollut mankelia. Kuitenkin meillä oli aina hyvin mankeloidut valkoiset lakanat.

Limingantien ja Intiankadun risteysalueen kaupat

Kulmatalo Limingatie 73 on kaksikerroksinen puutalo, jonka toisessa kerroksessa oli ja on edellenkin asuntoja, mutta ensimmäisessä kerroksessa oli kadun puolella useita kauppaliikkeitä. Jokaisessa liikkeessä oli iso näyteikkuna ja ovi suoraan jalkakäytävälle joko Limingantielle tai Intiankadulle. Nekin tilat on sittemmin muutettu asunnoiksi ja katuovet sekä näyteikkunat poistettu. Talon vieressä oli hätäpuhelin (kuten oli myös meidän taloa vastapäätä Limingantie 37:ssä) ja Helsingin puhelinyhdistyksen (HPY) puhelinkioski. Liikkeiden kauppiaat vaihtuivat toisinaan ja silloin yleensä myös tuotevalikoima muuttui. En osaa kertoa minkään tietyn ajankohdan tilannetta, mutta eri aikoina siinä talossa toimi ainakin suutari/kenkäkauppa, kello- ja kultasepänliike Reino Halme (joka muutti sittemmin Hämeentielle Vallilaan), vaate- ja ompelutarvikekauppa, ehkä myös kenkäkauppa, yksityinen sekatavarakauppa ja paras kaikista: “Kumpulan Aitta” -niminen paperikauppa, josta tuli ensimäinen työpaikkani kesällä 1961, jolloin olin 13 v. Sen vieressä oli vielä parturi, missä isä ja minä leikkautimme hiuksemme. Jonkin aikaa siinä talossa toimi Limingantien puolella myös tv-asennusliike.

Samalla kohtaa Intiankadun toisella puolella oli kampaamo. Sen vieressä Limingantien toisella puolella oli 3-4 Elannon kauppaa, joiden ovet avautuivat Intiankadun puolelle. Siihen aikaan lihaa ja maitoa ei saaanut myydä samassa kaupassa. Ehkä ne kaupat olivat maito, liha, sekatavara ja kemikalio. Eihän siihen aikaan esim. saippuaa myyty ruokakaupassa. Elannon myymälätilat on sittemmin yhdistetty yhtenäiseksi “Kumpulan kylätilaksi”. Siellä nuorin sisareni piti vuonna 2016 suuren 60-päiväjuhlan. Toisessa kerroksessa oli kaupungin päiväkoti. Siellä en ole koskaan käynyt. Sen talon edustalla on bussipysäkki, jossa jäätiin pois keskustasta tultaessa.

Elannon myymälöitä vastapäätä Intiankadun toisella puolella oli K-ruokakauppa (myöhemmin nimellä Tanu) sekä paperi- ja lelukauppa, joka tunnettiin nimelllä “Elina”. En tiedä, oliko se myös kauppiaan nimi.

Kävelymatkan päässä eri suunnissa

Limingantien loppupäässä ei ollut muuta mielenkiintoista kuin pieni puistikko, jossa kasvoi tammia ja siis myös tammenterhoja. Limingantie loppuu Valtimontiehen, jonka toisella puolella on Annalan urheilukenttä. Siellä kävin joskus luistelemassa. Sen takana on liikennelaitoksen raitiovaunu- ja bussihallit, minne lapsilla ei ollut menemistä.

Jos lähti kävelemään Intiankatua Käpylän suuntaan, kadun oikealla puolella seuraava talo on 2-kerroksinen kivitalo, jossa oli suuri yleinen sauna. Siellä kävimme saunomassa kerran viikossa. Meidän talossa ei ollut saunaa eikä sen talon asunnoissa ollut muita saniteettitiloja kuin hyvin pieni WC. Saunaa vastapäätä oli keskustan suuntaan ajavan bussin pysäkki. Jos kävelee Intiankatua edelleen Kymintien ylitse, seuraavasta risteyksestä lähtee vasemmalle Allastie, jota pitkin pääsee autolla Kumpulan uimalaan.

Jos taas lähti kävelemään Intiankatua Arabian suuntaan, siinä ei ollut Kumpulan Aitan talon jälkeen mitään ennen Kustaa Vaasan tien risteystä. Sen tuntumassa oli kaupungin 2-kerroksisia puisia vuokrataloja, mutta niiden sanottiin jo olevan Toukolassa eikä Kumpulassa. Kuitenkin etelämpänä Kustaa Vaasan tien toisella puolella olevan Kumtähdenkentän sanottiin mielellään kuuluvan Kumpulaan sen historiallisen arvon vuoksi. Se on nykyisin kaunis pieni puisto, jossa kunnioitetaan sitä muistoa, että siellä ylioppilaiden Floranpäivän juhlassa vuonna 1848 laulettiin ensimmäisen kerran “Vårt Land”, josta tuli myöhemmin Suomen kansallislaulu “Maamme”. Ylioppilaat olivat valinneet sen kentän juhlapaikaksi, koska Helsingin kaupungin raja ja portti oli Hämeentiellä nykyisen Paavalin kirkon kohdalla. Poliisi toimi vain kaupungissa, joten siinä puistossa ei tarvinut pelätä poliisin puuttumista juhlimiseen.

Paluu blogin tahjos.blogspot.com etusivulle.