©Timo Ahjos 19.05.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Elämää vuodesta 1948 alkaen

Talomme C-rappu ja sen asukkaat

Googlen hakukone ei näytä tätä sivua.

Pesutupa ja lukupaikka vintin rapussa

C-rapun "aulasta" - jos niin voi pientä eteistilaa kutsua - pääsi rappuja ylös tai alas kellariin, missä oli sen rapun asukkaiden puuliiterit ja ruokakellarikomerot sekä talon kaikkien asukkaiden yhteisessä käytössä oleva pesutupa. Pesutuvassa ei ollut alkuaikoina mitään pesukonetta vaan vain suuria betonisia pesualtaita ja ehkä jokin saavi. Ennen keskuslämmitystä siellä on täytynyt olla puilla lämmitettävä pata, josta sai kuumaa pesuvettä. Eiköhän lakanoita keitetty padassa? Kylmä vesi tuli kuitenkin aina kraanasta. Myöhemmin pesutupaan asennettiin myös suihku, mutta ainakaan minä en käynyt siellä koskaan suihkussa. Enkä ollut siellä koskaan kenenkään kanssa pyykkiä pesemässä. Mankelia siellä ei ollut. Taloyhtiön yhtiökokoukset pidettiin pesutuvassa, minne jokainen meni oman tuolinsa kanssa.

C-rappukäytävässä oli asuntojen ovia kahdessa kerroksessa. Kerrosten välissä oli - kuten muissakin rapuissa - alun perin tuuletusparveke, joka purettiin turvallisuussyistä jo 1950-luvun lopulla. Toisen kerroksen asuntojen jälkeen raput jatkuivat vielä vinttiin, missä jokaisella sen rapun asunnolla oli verkkokomero, kuten muissakin rapuissa. Kuitenkin vain C-rapun "vintinrappu" oli lasten oleskelutilaa, missä vietimme aikaa sadesäällä ja missä minä luin sarjakuvia ja satuja muille ikäisilleni ja minua nuoremmille lapsille, jotka eivät osanneet vielä itse lukea.

Asunto C19

Asunnon C19 asukkaita en muista. Kävin siinä asunnossa vain yhden kerran 2000-luvulla, kun se oli tyhjennetty myyntiä varten. En osannut kuvitella, kuinka hieno näkymä ikkunoista avautui. Sekä keittiön että kamarin ikkunat avautuivat pihan puolelle, lähinnä koillisen suuntaan. Vaikka asunto on ensimmäisessä kerroksessa, se on kuitenkin niin korkealla, että siitä ohitse käveleviä ihmisiä ei näe eivätkä he näe ikkunoista sisään. Ikkunoista avautuu upea esteetön näkymä ainakin 200 metrin päähän puutarha-alueelle, joka muodostuu Limingantien ja Kymintien varrella olevien talojen pihoista ja puurtarhoista.

Asunto C20

Asunnon C20 asukkaista en muista mitään.

Asunto C21

Perheen sukunimi oli muistaakseni Tuomi. Heillä oli kaksi poikaa. Vanhempi poika oli sisarteni ikäluokkaa, ehkä nimeltään Reino. Hänen kanssaan olin vain hyvänpäivän tuttu. Nuorempi poika, muistaakseni Risto, jäi erityisesti mieleeni vasta 15 vuoden iästä. Hänellä oli silloin mopo, jolla minäkin sain joskus ajaa.

Asunto C22

Asunnossa asui rouva Lehtoranta, joka oli aktiivinen kommunisti, ja hänen poikansa Jorma Kasanen, joka oli minua 3 vuotta vanhempi. Joskus 1970-luvun alussa rouva oli valittanut meidän isälle, että hän on koko ikänsä tehnyt työtä vallankumouksen hyväksi, mutta nyt valitettavasti näyttää siltä, että sitä ei tulekaan. Rouva osallistui taloyhtiömme hallintoon hallituksen jäsenenä. Hänellä oli siihen järjestötoiminnassa saatu hyvä valmius.

Meidän talossa oli sellainen ilmapiiri, missä kommunisteja ei hyvällä katsottu. Jorma oli pioneeri. Hän soitti ehkä vain kerran rappunsa edessä pioneeripuvussa trumpetilla heidän leirillä käytetyn fanfaarin. Kun Jorma täytti 12 vuotta, kaikki talon lapset kutsuttin heille juhlimaan. Hänen äitinsä oli leiponut erilaisia herkkuja ja ostanut limonaadeja. Kuitenkaan sinne ei tullut ketään muita kuin minä. Joku oli komentanut, että kommunistin juhlaan ei mennä. Jorma oli valmistautunut esittämään meille projektorilla rainoja, jotka hän sitten näytti vain minulle. Rainat olivat muuten kuin myöhemmin yleistyneet diat, mutta silloin vielä yleensä mustavalkoisia ja filmiä ei ollut pätkitty vaan se oli rullalla. Esityksen aikana filmiä rullattiin projektorin yhdeltä puolelta toiselle siten, että seinällä näkyi aina yksi kuva kerrallaan. Rainaprojektoria en nähnyt kenenkään muun kotona. Jorman esittämät rainat lienevät olleet pioneerien toiminnassa käytettyä viihde- ja opetusmateriaalia.

Asunto C23

Ei mitään muistikuvaa asukkaista.

Asunto C24

Asunnossa asui yksin neiti Dahlman, joka työskenteli myyjänä Stockmannin tavaratalossa. Hän vain tervehti meitä ystävällisesti, mutta ei muuten osallistunut talon lasten puuhiin.

Asunto C25

Sällisen perhe: Isä, äiti, minun ikäinen Sirkka ja pari vuotta nuorempi Terttu. Alkuaikoina heillä asui myös mummo, joka kuoli 1950-luvun puolivälissä. Silloin minä sain äidiltäni tehtäväksi, että minun pitää hiekkalaatikolla sanoa Sällisen rouvalle: "Otamme osaa suruunne". Sen teinkin, mutta kyllä oli vaikea saada niitä sanoja sanotuiksi.

Sälliset retkeilivät paljon ja ottivat muitakin lapsia usein mukaan. Sällisen perheen äidin johdolla kävimme ainakin eväsretkellä Taivaskalliolla Käpylässä ja isän kanssa useilla hiihtoretkillä jopa Vantaan joen toisella puolella, missä nykyisin on Viikinmäen kaupunginosa. Silloin siellä oli vain kalliota ja metsää.

Asunto C26

Ei tule nyt mitään mieleen sen asunnon asukkaista.

Seuraavassa artikkelissa muistelen talon pihaelämää sekä lasten leikkejä ja harrastuksia.

Paluu blogin tahjos.blogspot.com etusivulle.