©Timo Ahjos 27.05.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Elämää vuodesta 1948 alkaen

Oppiaineet, opettajat ja opetustilat

Lukukausikohtaiset rutiinit

Lukuvuosi jakautui syyslukukauteen ja kevätlukukauteen, joiden välissä oli joululoma. Kummankin lukukauden lopussa annettiin todistus. Joulutodistuksen opettaja kirjoitti erityiseen painettuun todistusvihkoon, kevättodistus kirjoitettiin painetulle todistuspaperille.

Syyslukukausi alkoi juhlasalissa tilaisuudella, jonka ohjelmaan kuului aina ainakin rehtorin puhe ja oppilaiden musiikkiesityksiä. Koko minun oppikouluajan Hykkylän rehtorina oli maisteri Lauri Kotkatlahti. Hän aloitti lukuvuoden avauspuheensa joka vuosi sanoin "On tullut syyskuun ensimmäinen päivä." Silloin se koulu aina alkoi.

Rehtori Kotkatlahti oli kuulemma suorittanut yliopistossa laudatur-oppimäärän (= nykyisin "syventävät opinnot") matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja tähtitieteessä.

Ainakin lukukausien lopussa kävimme Käpylän kirkossa jumalanpalveluksessa, joka pidettiin tiettynä arkipäivänä aamupäivällä vain meille Hykkylän oppilaille. En muista, kävimmekö kirkossa myös syyslukukauden alussa. Käpylän kirkko on koululta noin puolen kilometrin päässä. Sinne mentiin ja sieltä tultiin luokittain parijonossa kävellen.

Jokapäiväiset rutiinit

Jokainen koulupäivä alkoi aamurukouksella. Noin puolet sillä hetkellä koulussa olevista luokista menivät jonoissa ns. rukousaulaan, joka oli sisääntuloaulan yläpuolella toisessa kerroksessa. Siellä joku opettaja piti lyhyen puheen, joka päättyi aina yhteiseen rukoukseen. Muiden luokkien oppilaat kuuntelivat tilaisuuden keskusradiosta omissa luokissaan oman pulpettinsa vieressä seisten ja rukoilivat siellä. Rukousaulan takaseinällä oli marmoritaulut, joihin oli kirjoitettu sodissa kuolleiden, tämän koulun Viipurissa toimineen edeltäjäkoulun oppilaiden nimet.

Oppitunnit olivat 45 minuutin pituisia ja niiden välissä oli 15 minuutin pituinen välitunti, jolloin kaikkien muiden paitsi "järjestäjän" piti mennä ulos koulun pihalle. Järjestäjänä jokainen oppilas toimi vuorollaan, ehkä viikon kerrallaan. Järjestäjän tehtäviin kuului siitä huolehtiminen, että kaikki muut poistuivat luokasta, ikkunoiden avaaminen luokan tuulettamiseksi, liitutaulun pyyhkiminen puhtaaksi märällä sienellä, sienen pesu tai kastelu tarvittaessa sekä näkyvien roskien laittaminen lattialta roskakoriin. Opettajan tultua luokkaan järjestäjä ilmoitti hänelle poissa olevien oppilaiden nimet, jotka opettaja kirjoitti opettajan pöydällä olevaan kirjaan. En tiedä, mitä muuta opettaja sinne kirjoitti.

Oppituntien kellonajat olivat koko koululle yhteiset: 8.00-8.45, 9.00-9.45, 10.00-10.45. Sitten oli ruokatunti, jonka jälkeen taas oppitunteja 11.20-12.05, 12.20-13.05, 13.20-14.05, 14.20-15.05 ja 15.20-16.05. Harvoin tunteja oli sen myöhempään aamuvuorolaisilla. Kuitenkin ensimmäisellä luokalla olimme iltavuorossa. Sama luokkahuone oli aamupäivällä erään kolmannen luokan käytössä. Kolmasluokkalaiset tuntuivat silloin lähes aikuisilta.

Hykkylässä ei ollut keskikoulussa mitään linjajakoa vaan kaikilla luokilla oli sama opetussuunnitelma. Muuta valinnan mahdollisuutta ei tainnut olla kuin vieraan kielen valinnassa ja varmaankin kirkkoon kuulumattomien vanhempien lapsilla oli oikeus olla poissa uskontotunneilta, mutta sitä oikeutta kukaan ei meidän luokalla käyttänyt. Vierasta kieltä opetettiin toisesta luokasta alkaen ja siinä vaihtoehtoina olivat periaatteessa saksa ja venäjä. Meidän luokalla kaikki valitsivat saksan. Ensimmäisestä luokasta alkaen meille opetettiin kyllä myös ruotsia, mutta se ei ollut "vieras kieli" vaan "toinen kotimainen kieli".

Viikkokohtainen lukujärjestys

Kommentoin oppiaineita ja niiden opettajia siinä järjestyksessä kuin ne esiintyvät tässä ensimmäisen luokan lukujärjestyksessä:

Lukujärjestys 1c
      Luokan 1C lukujärjestys 1959-60
      Olimme siis iltavuorossa! Aamuvuorossa koulu alkoi yleensä klo 8.
      Lauantaikin oli koulupäivä ja Aku Ankka ilmestyi vain 2 kerta kuussa!

Veisto

Veistoa opetettiin vain pojille, muistaakseni kolmella ensimmäisellä luokalla. Tytöille opetettin samaan aikaan käsityötä. Opetus tapahtui erityisessä veistoluokassa, jossa ei ollut pulpetteja vaan jokaisella oli käytössään höyläpenkki. Veistoluokkia oli vain yksi, joten siellä oltiin vain oman veistotunnin ajan. Sinne ei päässytkään muulloin, koska ovi oli lukossa. Liitän tämän blogin valokuviin kuvia veistotunneilla tekemistäni puutöistä. Aluksi työt olivat yksinkertaisia, kuten leikkuulauta kaloille, mutta viimeisen työn oppilas sai itse valita. Yritin tehdä jossakin lehdessä julkaistun ohjeen mukaisen kameran jalustan, mutta sitä en saanut koskaan valmiiksi.

Ruotsi
Katso: Elämäni kielikurssit

Saksa
Katso: Elämäni kielikurssit
Saksan kielen opetus alkoi vasta toisella luokalla.

Suomi eli Äidinkieli

Keskikoulun ensimmäisillä luokilla opettajana oli rehtorin virasta eläkkeelle jäänyt Aarne Vartiainen, joka jatkoi tuntiopettajana. Hänen jälkeensä äidinkielen opettajana oli Mimmiksi kutsuttu Sirkka Taipale, joka oli nuorena ollut Miss Yyteri, ja viidennestä luokasta alkaen mies, jonka sukunimi oli Valtonen. Valitettavasti en pysty tarkistamaan opettajien nimiä, koska sisareni hävitti yhdessä vaiheessa Hykkylän vuosikertomukset minun kouluajalta. —Tämän artikkelin julkaisemisen jälkeen eräs entinen luokkatoverini kertoi minulle Facebookissa Mimmin oikean nimen ja että Valtosen etunimet olivat Oiva Kasper.

Valtonen tuli koululle omalla autolla, mikä oli siihen aikaan harvinaista, ja pysäköi sen joko Mäkelänkadulle, missä ei siihen aikaan ollut vielä bussikaistaa, tai Väinölänkadulle. Kerran viidennellä luokalla oppilas Risto Kelomäki leikkasi kynsiään tunnin aikana. Kun Valtonen kuuli kynsileikkurin naksutuksen, hän huomautti: "Mutta Kelomäki, eikös tuo nyt ole hiukan epähygieenista katsottavaa?" Viikkoa myöhemmin Kelomäki levitti liitua liitutaulun alareunaan, mihin Valtosella oli tapana nojailla. Kun Valtonen sitten huomasi, että hänen pukunsa takkiin oli tullut sivulle ja selkäpuolelle liitua, hän alkoi puistella sitä siinä luokan edessä, jolloin Kelomäki huomautti: "Mutta Valtonen, eikös tuo nyt ole hiukan epähygieenistä katsottavaa?"

Äidinkielen opetukseen kuuluivat myös ainekirjoitukset ja esitelmät. Jokainen oppilas joutui kerran vuodessa pitämään luokan edessä esitelmän jostakin aiheesta, jonka sai itse valita. Ainekirjoituksen aiheen sai yleensä valita muutamasta opettajan antamasta vaihtoehdosta,

Luonnonhistoria ja Maantieto

Luonnonhistorian sisältönä oli kasvi- ja eläinoppia. Jouduimme myös keräämään kasveja vapaa-aikana. Kotiin hankittiin erityinen kasviprässi, jonka avulla kerätyistä kasveista saatiin kuivia ja litteitä. Jokainen kasvi teipattiin paperille ja sen alanurkkaan liimattiin painettu lappu, johon kirjoitettiin kasvin tiedot, kuten sen nimi ja kasvupaikan kuvaus. Koko nippu laitettiin sitten kirjakaupasta ostettuihin hienoihin nauhoilla sidottuihin pahvikansiin (noin 27x44 cm). Minulla on se kasvistoni vieläkin tallessa paperiin käärittynä, enkä tiedä, pitäisikö se paketti heittää avaamattomana sekajätteisiin vai ensin avata ja valokuvata ne kasvit.

Opettajana oli maisteri Toivo Havula, kutsumanimi "Topi". Hän oli syntynyt vuonna 1931 ja kuoli keväällä 2020 koronapandemian aikana - kuolinsyytä en tiedä. Topi oli meidän luokanvalvoja usean vuoden ajan. Hän asui perheineen Untamontien ensimmäisessä talossa ihan alakoulun vieressä. Hän oli lähtenyt Hykkylästä pian meidän jälkeen 1960-luvun lopulla ja jäi eläkkeelle Ressun lukiosta 1990-luvun alkuvuosina.

Topi kertoi tehneensä opiskeluaikanaan Alpeilla pitkän retken, jonka aikana hän oli kuvannut monta diafilmiä sikäläisiä kasveja, luontoa ja maisemia. Kun hän oli sitten matkan jälkeen lähettänyt ne filmit kehitettäviksi, kaikki olivat menneet pilalle. Hän oli saanut siitä korvaukseksi saman määrän käyttämätöntä tyhjää filmiä.

Koulurakennuksen kolmannessa kerroksessa oli erityinen luonnonhistorian luokka sekä maantiedon luokka. Niiden välissä oli lähes luokkahuoneen kokoinen varasto, jossa säilytettiin sekä luonnonhistorian että maantiedon opetuksessa käytettävää opetusmateriaalia, kuten täytettyjä eläimiä, erilaisia tauluja, karttoja yms. Ihmisen luurankokin siellä taisi olla.

Kirjoitus

En olisi muistanut tuollaista tuntia. Kun kysyin Facebookissa entisiltä luokkatovereiltani, mitä sillä tunnilla tehtiin, sain tietää, että harjoittelimme silloin puuvartisella ja irtoteräisellä mustekynällä kaunokirjoitusta kuvaamataidon opettajan opastuksella.

Uskonto

Meille annettiin tunnustuksellista kristinuskon opetusta, mikä on nykyisessä peruskoulussa kiellettyä. Opettajana oli alaluokilla Sylvi Sinkkonen. Jossakin vaiheessa opettajaksi tuli Mauri Noro. Kun en ole varma, opettiko Noro meitä jo keskikoulussa, esittelen hänet vasta lukion yhteydessä.

Matematiikka

Minulla oli koko kouluajan erittäin hyvät ja innostavat matematiikan opettajat, jotka opettivat ylemmillä luokilla myös fysiikkaa ja kemiaa. Keskikoulun loppuvuosina opettajana oli Sirkka-Liisa Österman, jonka muistan hyvin, mutta alaluokkien opettajan olen unohtanut. — Tämän artikkelin julkaisemisen jälkeen eräs silloinen luokkatoverini kertoi minulle Facebookissa, että ensimmäisen luokan matematiikan opettajamme nimi oli Helvi Tulonen ja hän oli silloin myös meidän luokanvalvoja.

Jollakin keskikoulun luokalla oli opetettu aikajana. Seuraavalla tunnilla jonkun oppilaan piti mennä taululle kertomaan, mikä aikajana on. Tietysti hän myös piirsi sen taululle isolla viivaimella. Sen jälkeen opettaja kysyi meiltä muilta, onko meillä jotakin huomautettavaa esityksen johdosta. Silloin yksi poika sanoi, että sen aikajanan toisen pään pitäisi olla alempana. Se poika teki sittemmin elämäntyönsä historian opettajana.

Voimistelu

Huomaa, että voimistelu ja urheilu ovat eri aineina sekä lukujärjestyksessä että todistuksissa, vaikka niitä molempia opetti aina sama opettaja, jota sanottiin voimistelunopettajaksi eikä koskaan urheilunopettajaksi.

Hykkylässä oli päällekkäin kaksi suurta voimistelusalia. Niistä ylempi, jota käytettiin tyttöjen voimistelusalina, oli samalla koulun juhlasali. Siinä oli korkeat ja lähes koko salin pituiset ikkunat ja edessä näyttämö esirippuineen, kohdevaloineen ja takahuoneineen (esiintyjiä varten) sekä puhujanpönttö, josta juhlapuheet pidettiin. Jossakin varastossa oli taitettavia tuoleja monen sadan ihmisen yleisölle. Sen alapuolella oli poikien voimistelusali, joka oli suurimmaksi osaksi maan alla. Siinä oli vain matalat ikkunat ikkunaseinän yläosassa. Molemmissa saleissa oli yhdellä seinällä puolapuut ja ainakin poikien salissa oli katosta riippuvat paksut kiipeilyköydet. En tiedä, oliko tyttöjen salissa samat varusteet kuin poikien salissa, missä varaston puolelta saatiin käyttöön mm. rekki, nojapuut, "pukki", "hevonen" yms.

Pojilla oli aina miespuolinen voimistelun opettaja ja tytöillä naispuolinen. Poikien voimistelun opettajana oli aluksi Seppo Kannas, joka oli valmistunut voimisteluopettajaksi vasta pari vuotta aiemmin. Hän tuli sittemmin yleisesti tunnetuksi television urheiluselostajana. Kannaksen siirryttyä kokonaan Yleisradion palvelukseen, poikien opettajaksi tuli lehtori Hugo Hirki, joka oli jo silloin melko vanha. Kerron hänestä myöhemmin lisää luokkaretken ja lukion yhteydessä.

Minä olin äärimmäisen huono kaikissa liikuntalajeissa. Voimistelussa arvostelu suoritettiin niin, että opettaja sanoi ensin sen liikkeen nimen, mikä seuraavaksi pitää tehdä, esimerkiksi "surmansyöksy". Sitten kaikkien oppilaiden piti tehdä se yksitellen sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, jossa minä olin ensimmäisenä. Minä en yleensä edes tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Kun siitä ei tullut mitään, seuraavaksi opettaja käski aakkkosissa seuraavan tehdä sen. Kun hänkään ei tiennyt, mitä piti tehdä, kutsuttiin aakkosissa seuraava. H-alkuisen oppilaan kohdalla opettaja sitten selitti tai jopa näytti, miten se liike tehdään, jonka jälkeen moni sen sitten osasikin.

Urheilu

Urheilua opettivat siis samat opettajat kuin voimistelua. Urheilua oli aina kaksi tuntia peräkkäin, koska aikaa kului myös koulun ja urheilupaikan välisiin matkoihin. Urheilukenttiä oli useita: Raviradan sisällä oli yleisurheilukenttä ja sen lähellä nurmikenttä ja hiekkakenttä. Molemmilla pelattiin jalkapalloa ja hiekkakentällä myös pesäpalloa. Toisessa suunnassa Käpylän kirkon lähellä oli ns. Käpylän kenttä, jonka virallisen nimen olen nähnyt vasta 2000-luvulla Googlen kartalla (Akseli Toivosen kenttä). Siellä käytiin harrastamassa yleisurheilua ja talvella luistelemassa. Luistelimme joskus myös Velodromilla. Uimassa käytiin muutaman kerran vuodessa joko Kumpulan uimalassa tai Urheilutalon uimahallissa. Ainakin kerran kävimme myös Yrjönkadun uimahallissa, missä piti olla alasti. Mieleen on jäänyt erityisesti se, kun ennen altaaseen menoa piti seistä alastomana jonossa eteiskäytävällä.

Kerran talvessa oli erityinen hiihtopäivä, jolloin kävimme hiihtämässä Raviradalta Maunulan majalle ja takaisin.

Laulu

Laulutunnit pidettiin musiikkiluokassa, jossa oli piano, nuottitelineitä yms. Laulukoe oli yksi keskikoulun kamalimpia asioita. Silloin piti mennä luokan eteen pianon ääressä istuvan opettajan luokse ja laulaa ilman säestystä itse valitsemansa laulu. Minulla oli laulussa ollut arvosana 8, kun valitsin koelaulukseni Marseljeesin. Silloin arvosana putosi seitsemään. Viimeisessä laulukokeessa lauloin helpon "Maa on niin kaunis", jolloin arvosana nousi kahdeksaan ja jäi siihen. Pakollinen laulunopetus loppui muistaakseni kolmannen luokan jälkeen enkä jatkanut sitä ainetta enää vapaaehtoisesti.

Piirustus

Piirustustunnilla piirrettiin värikynillä tai maalattiin vesiväreillä erityisessä piirustusluokassa, missä oli erilaiset pulpetit kuin muissa luokissa ja säilytystilaa kaikkien luokkien oppilaiden piirustuksille. Joillakin oppilailla oli Sakura-merkkiset väriliidut, joilla he saivat paperille lumoavia värejä. Minulla ei ollut koskaan sellaisia. Piirsimme tai maalasimme yleensä opettajan määräämistä aiheista. Kaikki piirustukset säilytettiin piirustusluokassa lukukauden loppuun saakka, jolloin jokainen sai viedä omat työnsä kotiin. Opettaja suoritti arvostelua vähitellen siten, että hän yllättäen pyysi jotakin tiettyä oppilasta tuomaan kaikki työnsä hänelle nähtäviksi. Sitten hän katsoi ne läpi opettajan pöydällä ja antoi arvosanan, jonka jälkeen oppilas sai viedä työnsä takaisin. Piirustuksen - tai ehkä nykyisin sanottaisiin kuvaamataidon - opettajana oli koko ajan sama mies, josta käytettiin nimeä "Jopi". Oikea nimi lienee ollut Yrjö Hyvärinen. Hänellä oli ilmeisesti jalkaproteesi ja lapset olivat nimenneet hänet Disneyn vanhan sarjakuvahahmon Jopi Jalkapuolen mukaan.

Pikakirjoitus

Pikakirjoitus oli keskikoulun ylimmillä luokilla vapaaehtoinen aine kahden vuoden ajan. Sitä opetti keski-ikäinen mies, lehtori Ilmo Heikinheimo, joka muuten opetti matematiikka yms. joillekin luokille. Opiskelin pikakirjoitusta täydet kaksi vuotta, mutta en koskaan oppinut sitä niin hyvin, että olisin osannut sitä missään yhteydessä hyödyntää. Siihen aikaan esim. eduskunnassa oli pikakirjoittaja, joka kirjoitti paperille kaikki puheet siinä vauhdissa kuin niitä pidettiin.

Paluu blogin tahjos.blogspot.com sivulle 1960-LUVULTA.