©Timo Ahjos 01.06.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Elämää vuodesta 1948 alkaen

Maailmanpoliittinen tilanne

Koko oppikouluaikamme ajan idän ja lännen välillä käytiin ns. kylmää sotaa. Keskikouluaikamme kolme merkittävintä tapahtumaa tässä mielessä olivat:
Berliinin muuri 13.8.1961 alkaen
Wikipedia aloittaa Berliinin muurista kertomisen näin:

"Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Myös pääkaupunki Berliini jaettiin samalla tavalla Neuvostoliiton, Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan vyöhykkeisiin, vaikka se sijaitsikin keskellä Neuvostoliiton vyöhykettä. Neuvostoliitto hallitsi kaupungin itäosaa, kolme länsivaltaa sen länsiosaa.

Kun Neuvostoliitto poliittisen kiistan vuoksi saartoi Berliinin länsivyöhykkeet kesäkuussa 1948, kaikki elintarvikkeet oli kuljetettava kaupunkiin lentoteitse ilmasiltaa pitkin toukokuuhun 1949 saakka. Tämän jälkeen Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan Saksan-vyöhykkeistä muodostui Saksan liittotasavalta (Länsi-Saksa) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (Itä-Saksa eli DDR). Länsi-Berliinistä tuli tällöin käytännössä osa läntistä Saksaa Itä-Saksan alueen sisällä. Kun Saksan sisäraja suljettiin vuonna 1952, jäi Berliini ainoaksi paikaksi, jossa raja oli yhä avoin. Miljoonat itäberliiniläiset ja -saksalaiset pakenivat sen kautta länteen, joukossaan paljon korkeasti koulutettuja ja työikäisiä kansalaisia. Berliinin muuri rakennettiin tämän joukkopaon estämiseksi.

Vielä vähän ennen muurin rakentamista kesällä 1961 Itä-Saksan kommunistipuolueen johtaja Walter Ulbricht vannoi Neues Deutschland -lehdessä, ettei kellään ole aikomusta pystyttää muuria ("Niemand hat die Absicht, eine Mauer zu errichten"). Elokuun 13.päivänä 1961 Itä-Saksan kansallisen kansanarmeijan 40 tuhatta sotilasta, poliisia ja työläistä sulki Länsi-Berliiniin johtavat tiet ja kadut. Ensin kaupungin jako tehtiin piikkilangalla, mutta pari päivää myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan muuria betoniharkoista. Itä-Saksan viranomaisten mukaan muuri oli "antifasistinen suojavalli" (antifaschistischer Schutzwall). "

Itse sain kosketuksen Berliinin jakoon ja muuriin kesällä 1965, jolloin olin koko kesän työssä Länsi-Saksassa. Minun ja kolmen muun 17-vuotiaan suomalaispojan esimiehen vanhemmilla oli omakotitalo Länsi-Berliinissä. Hän vei meidät sinne neljän päivän retkelle. Siitä kolme päivää retkeilimme Länsi-Berliinissä ja yhden Itä-Berliinissä. Suomalaisella passilla pääsi muutamalla rajanylityspaikalla ongelmitta puolelta toiselle.

Siihen aikaan Länsi-Saksasta pääsi Berliiniin vain lentokoneella, joka ei saanut olla saksalaisen omistama. Niinpä me matkustimme ensin junalla Hannoveriin ja lensimme sieltä amerikkalaisen Pan American -yhtiön koneella Berliinin silloiselle päälentokentälle Tempelhofiin. Länsi-Berliinissä pääsi vapaasti kulkemaan amerikkalaisen, brittiläisen ja ranskalaisen vyöhykkeen välillä.

Berliinissä oli siihen aikaan, kuten vielä nykyisinkin, kaksi paikallisjunaverkkoa: Maan alla kulkeva U-Bahn, jota voi suomeksi sanoa metroksi, sekä maan päällä kulkeva S-Bahn, joka vastaa rautateiden paikallisjunaliikennettä. Kun Berliini oli jaettuna, U-Bahn oli länsimaiden hallinnassa ja S-Bahn itäberliinin hallinnassa. Kuitenkin kummallakin rataverkolla oli asemia sekä idän että lännen puolella. Asemilla oli konetuliasein varustautuneita sotilaita hiekkasäkeistä kootun vallin suojassa vahtimassa, ettei kukaan yritä loikkausta lännen puolelle, esim. pysäyttämällä junan hätäjarrusta. Länteen eri tavoin loikkaamista yrittäviä ihmisiä ammuttiin usein kuoliaaksi.

Jotta länsi-berliiniläiset eivät muuttaisi sieltä Länsi-Saksaan ja jättäisi kaupunkia asumattomaksi, heille oli annettu eräitä erityisetuja. Länsi-Berliilin ja Länsi-Saksan välillä oli tulliraja. Esim. alkoholijuomat olivat Berliinissä halvempia ja niitä sai tuoda vain tietyn määrän rajan yli. Siirsin tässä olleen - jälkikäteen muisteltuna hauskan - omakohtaisen kokemukseni Berliinin tullista kesäkuussa 1965 sinne tekemäni retken kuvaukseen.

Kuuban kriisi syksyllä 1962

Kuuban kriisi oli maailman kahden supervallan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton, välille kehittynyt suurvaltapoliittinen kriisi, jonka kriittisin vaihe oli 16.-28. lokakuuta 1962. Maailma oli silloin lähempänä ydinasein käytävää kolmatta maailmasotaa kuin sitä ennen tai koskaan sen jälkeen.

Internetissä on Kuuban ohjuskriisistä hyviä kuvauksia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuban_ohjuskriisi
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kuuban-ohjuskriisi-ajoi-maailman-ydinsodan-partaalle
ja (tässä on vain yksi mahdottoman pitkä linkki):
www.kylmasota.fi/fi/index.php/ajanjakso/blokkijaon-vakiintuminen-ja-suomen-puolueettomuuspolitiikka-1956-1968/170-3-blokkijaon-vakiintuminen-ja-suomen-puolueettomuuspolitiikka-1956-1968-2/3-1-kriiseja-valtapiirien-rajoilla/3-1-3-kuuban-kriisi-1962/laatikot31-3/524-kriisipaatokset-moskovassa-vuonna-1962

Kuuban kriisin seurauksena Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välille perustettiin kuuma linja, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei kolmas maailmansota pääse alkamaan vahingossa. Toimintaelokuvissa se on toisinaan esitetty sellaisena, että sekä USA:n että Neuvostoliiton presidenteillä on sänkynsä vieressä yöpöydällä punainen puhelin. Todellisuudessa se ei perustunut ollenkaan puheviestintään vaan kirjoitettuun tekstiin kuten siihen aikaan yleinen kaukokirjoitin eli telex. Linjalla oli useita vaihtoehtoisia reittejä, ettei kaapelin katkeaminen yhdestä paikasta katkaise yhteyttä. Yksi sellainen bunkkeri, jossa oli signaalin vahvistusasema, on Itä-Suomessa. Nykyisenä internet-aikana yhteys on varmasti rakennettu ihan eri tavalla kuin 1960-luvun alussa.

Koulussa Kuuban kriisistä ei tehty suurta numeroa. Olin silloin 14-vuotiaana Hykkylässä 4D-luokalla. Sen sijaan meillä kotona siitä tuli hyvin vakava asia. Meidän isä uskoi voivansa ratkaista Kuuban kriisin siten, että hän kirjoittaa nerokkaan ratkaisuehdotuksen Helsingin Sanomien yleisönosastoon, mistä se leviää ulkomaisiin lehtiin ja päätöksentekijöille. Mutta hän ei itse tiennyt, mikä se nerokas ratkaisu olisi. Hän vaati, että minun pitää se keksiä. Tämä oli minulle pitkän aikaa vakava ongelma, kun en keksinyt mitään.

Kennedyn puhe Berliinissä ja murha vuonna 1963

USA:n presidentti John F. Kennedy kävi Berliinissä kesäkuussa 1963 ja piti siellä 26.6.1963 kuuluisan puheen, jossa hän julisti olevansa berliiniläinen sanoin "Ich bin ein Berliner".

Tuon sanonnan historiallinen tausta ja siihen liittyvä kielikysymys (sanoiko hän olevansa berliininmunkki) on kerrottu Wikipediassa sivulla fi.wikipedia.org/wiki/Ich_bin_ein_Berliner

Presidentti Kennedy murhattiin Dallasissa, Texasissa, 22.11.1963. Olin silloin 15-vuotias ja Hykkylässä poikaluokalla 5D. Tapahtuma järkytti ihmisiä ympäri maailmaa ja herätti pelkoa, mitä siitä voi seurata.

Murhasta epäilty 24-vuotias Lee Harvey Oswald pidätettiin kaksi tuntia Kennedyn ampumisen jälkeen. Hän itse kiisti syyllisyytensä ja sanoi joutuneensa syntipukiksi, koska oli asunut Neuvostoliitossa. Kun häntä oltiin siirtämässä piirikunnan vankilaan kaksi päivää Kennedyn murhan jälkeen, paikallinen yökerhonomistaja Jack Ruby ampui häntä vatsaan poiliisiaseman pysäköintihallissa. Ampuminen nähtiin suorassa televisiolähetyksessä. Se oli ensimmäinen kerta, kun murha nähtiin suorana televisiossa.
(Lähde: www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201710022200424571)

Kun liityin 1990-luvun alussa amerikkalaiseen CompuServe-järjestelmään, jossa käytiin keskusteluja eri aiheista samaan tapaan kuin nykyisin Internetissä, siellä pohdittiin ja keskusteltiin vielä silloinkin päivittäin - siis 30 vuotta murhien jälkeen - kuka tai ketkä olivat tekijöiden taustavoimat ja näiden motiivit.

Wir sind Berliner
John F. Kennedy, Willy Brandt, Konrad Adenauer

Yllä oleva kuva on otettu Berliinissä kesäkuussa 1963. Taustalla näkyy Berliinin muuria. Presidentti Kennedy murhattiin saman vuoden marraskuussa. Keskellä istuva Berliinin pormestari Willy Brandt valittiin sittemmin Saksan liittotasavallan eli Länsi-Saksan liittokansleriksi. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon 1971. Konrad Adenauer oli Saksan liittotasavallan pitkäaikainen liittokansleri lokakuuhun 1963 saakka.

Ich bin ein Berliner

Paluu blogin tahjos.blogspot.com sivulle 1960-LUVULTA.