©Timo Ahjos 21.7.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Elämää vuodesta 1948 alkaen

Fysiikan kerho, kemian kurssi yms

Varsinaisen koulunkäynnin ja vapaa-ajan puoliväliin jäi muutama kurssin tapainen, joilla oli varmaankin vaikutusta menestymiseeni koulussa ja ylioppilaskirjoituksissa sekä myöhempään suuntautumiseeni yliopisto-opinnoissa.

Yhden päivän tilaisuuksia

Minut lähetettiin ainoana koulumme edustajana "Teinien taloudellisen kasvatuksen päivään". En muista, mikä organisaatio sen järjesti tai missä se pidettiin, mutta siellä tapasin ensimmäisen kerran ikäisiäni nuoria, joista tuli myöhemmin tuttuja nimiä Suomen talouselämässä. Luennoitsijoista jäi mieleeni vain silloinen dosentti (sittemmin Tilastokeskuksen pääjohtaja) Olavi Niitamo, kertomansa [mielestäni typerän] vitsin ansiosta! Saman vitsin kuulin hänen kertomanaan jossakin muussakin tilaisuudessa monta vuotta myöhemmin, joten siitä tunnistin miehen samaksi.

Vastaavanlainen yhden päivän tilaisuus oli "Teinien YK-päivä". Siitä en muista muuta kuin että sain jotenkin vastenmielisen kuvan YK:sta. Samanlainen tunne minulle tuli 1970-luvulla, kun kävin turistina YK:n pääkonttorissa New Yorkissa.

Fysiikan kerho

Eräs koulumme oppilas, joka oli minua vuoden vanhempi ja luokkaa ylempänä, piti koulussa iltaisin kokoontuvaa fysiikan kerhoa. Hän suositteli meille professori Lennart Simonsin kirjaa "Fysiikka korkeakouluja varten", jonka ostin. Haaveilin silloin, että minäkin osaisin joskus kaikki fysiikan osa-alueet yhtä hyvin kuin kerhon pitäjä. Luulin siihen aikaan, että Lennart Simons oli ruotsalainen professori, mutta vasta 2010-luvulla tuon kirjan tietoja etsiessäni sain tietää, että hän oli suomalainen fyysikko, joka hoiti Helsingin yliopistossa fysiikan ruotsinkielistä professuuria vuodesta 1941 alkaen erikoisalanaan ydinfysiikka.

Fysiikan kerho kokoontui arki-iltaisin jossakin luokkahuoneessa. Kussakin kokouksessa kerhon pitäjä tai joku meistä jäsenistä piti esitelmän jostakin aiheesta ja sitten siitä aiheesta keskusteltiin. Luultavasti olin silloin kuudennella luokalla ja kerhon pitäjä seitsemännellä. Itse pidin muistaakseni yhden kerran huolellisesti valmistelemani esitelmän, jonka aiheena lienee ollut valon taittuminen.

Sittemmin yritin eri vuosikymmeninä selvittää, mitä tuon kerhon pitäjästä oli tullut. En siinä onnistunut, mutta vuonna 2012 sain häneltä yllättäen palautetta tästä blogista, jota hän oli lukenut USA:ssa odotellessaan ostoksilla olevaa vaimoaan. Hän ei palautetta kirjoittaessaan tiennyt, että olimme käyneet saman oppikoulun ja olin ollut hänen kerhossaan. Kouluaikana emme olleet kavereita vaan hän oli minulle "kunnioitettu vanhempi auktoriteetti". Nykyisin vaihdamme sähköpostiviestejä suunnilleen viikottain. Hänellä on ollut loistava kansainvälinen ura, mutta hän toivoi, etten mainitsisi häntä tässä nimeltä. Googlaamalla löysin hänen nimensä vain yhden palkitun amerikkalaisen projektin projektiryhmässä. Kun kysyin, mikä hänen roolinsa siinä projektissa oli, hän vastasi: "Pidin niille muille fysiikan kerhoa!" :)

Luontoliiton kemian kurssi

Luonto-Liitto ry järjesti ainakin sinä lukuvuonna, jolloin olin oppikoulun seitsemännellä luokalla, kemian kurssin. Se oli kaikille lukiolaisille avoin. Meidän koulusta sille ilmoittautui minun lisäksi vain luokkatoverini Pirjo Aho. Muista kouluista oli parikymmentä kurssilaista. Kurssi pidettiin Helsingin yliopiston kemian laitoksella, joka sijaitsi siihen aikaan Snellmaninkadulla Valtioneuvoston ja Säätytalon välisessä korttelissa. Kurssin vetäjinä oli kaksi kemian laitoksen assistenttia. Kurssia pidettiin arki-iltaisin.

Kurssin osanottajilta vaadittiin, että jokainen ostaa itselleen valkoisen laboratoriotyötakin ja muistaakseni ainakin koeputkia piti ostaa ja ns. dekantterilasi eli keitinlasi. Se on kuumuutta kestävä sylinterimäinen lasiastia, jonka yläreunassa on kaatonokka. Jokaisella kurssilaisella oli laboratoriosalissa oma työpiste Bunsen-lamppuineen. Bunsen-lamppu ei ole lamppu vaan kaasupoltin, jolla laboratorioissa lämmitetään esimerkiksi koeputkessa olevaa nestettä tai desinfioidaan instrumentteja. Siinä yhdistetään palavaan kaasuun rajoitettu määrä ilmaa, jolloin syntyvä liekki on kuumempi kuin poltettaessa samaa ainetta rajoittamattomalla ilmansyötöllä (jopa lähes 1500 celsiusastetta).

Kurssilaisten piti ohjaajien neuvomalla tavalla valmistaa tai analysoida erilaisia nesteitä. Tyypillinen tehtävä oli sellainen, että oppilas haki ohjaajalta omaan dekantterilasiinsa jotakin nestettä ja oppilaan piti sitten kemiallisesti analysoida, mitä aineita siinä oli. Erityisesti jäi mieleeni jonkin aromin valmistus. Täysin synteettisen prosessin tuloksena syntyi ainetta, joka tuoksui voimakkaasti jollekin luonnon marjalle tai hedelmälle.

Kurssilla tehtiin samat laboratoriotyöt, joita yliopistolla kemiaa opiskelevat joutuivat tekemään ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Minä olin siihen aikaan erittäin kiinnostunut sekä kemiasta että fysiikasta ja ostin itselleni myös kemian alalta paksun käsikirjan, jossa oli esiteltyinä kaikki alkuaineet. Mitään varsinaista hyötyä minulle ei siitä kurssista koskaan ollut. Kurssitoverini Pirjo opiskeli sittemmin eläinlääkäriksi ja joutui kuulemma ensimmäisenä vuonna tekemään ne samat laboratoriotyöt uudelleen. Minulle taas tuon kurssin käyminen teki kemian opiskelun yliopistossa vastenmieliseksi. Kurssi oli mielestäni todella kiintoisa ja hauska, mutta en mitenkään olisi halunnut tehdä niitä samoja laboratoriokokeita toiseen kertaan.

Kurssilla oli mukava ilmapiiri ja jotkut kurssilaiset olivat todellisia "pikku tiedemiehiä". Eräskin poika kertoi ostaneensa kotiinsa bunsenlampun, kun hän ei ollut saanut muuten jotakin metallia sulamaan.

Siihen aikaan Suomen valtiolla oli kassakriisi, joka ilmeni käytännössä mm. siten, että kurssia pitäneet yliopiston assistentit eivät saaneet tilipäivänä palkkaansa. Heille oli toimistossa sanottu, että palkkaa ei voida maksaa, kun valtion kassassa ei ole rahaa.

Paluu blogin tahjos.blogspot.com sivulle 1960-LUVULTA.