©Timo Ahjos 31.7.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee ...

Osa 3: Kotimatka Syltiltä Helsinkiin

 

Liftaamalla Syltiltä Hampuriin

Tätä kirjoittaessani en muista, kuinka sain peukalokyydin Westerlandista Hampuriin. Se on sentään 280 kilometrin pituinen matka ja pääsin sen yhdellä autolla. Tähän kirjoitukseen liittyvässä valokuva-albumissa on kuva kyseisestä BMW:stä ja sen kuljettajasta.

Pari päivää Hampurissa

Hampurissa olin ollut jo vuotta aiemmin. Tällä kertaa minua kiinnosti vain yksi turistinähtävyys, joka oli edellisellä kerralla jäänyt näkemättä. Lisäksi suunnittelin matkaradion ostamista.

Se kiinnostava turistinähtävyys oli Elbe-joella Hampurin sataman ja meren välillä oleva paikka, missä soitettiin kunkin laivan ohittaessa sen laivan kotimaan kansallishymni. Se oli tarkoitettu merimiehille tervehdykseksi ja hyvästelyksi. Siinä vieressä oli ulkoilmakahvila turisteille. En tiedä, onko tuo systeemi siellä vielä. Oleskelin siinä kahvilassa kansallishymnejä kuunnellen ja sattumalta juuri silloin siitä meni myös yksi suomalainen laiva. Maamme-laulun sovitus oli kyllä sellainen, että sitä oli vaikea tunnistaa, kun se kuului kovaäänisistä.

Matkaradion osto

Hampurin keskustassa näin Telefunkenin esittelyhuoneiston, missä oli esillä suuri määrä erilaisia sähkölaitteita. Löysin sieltä myös minua kiinnostavan matkaradion, mutta sen hinta ei ollut esillä. Kysyin henkilökuntaan kuuluvalta mieheltä, paljonko se maksaa. Hän vastasi: "Kauppa määrää hinnat eikä teollisuus!" Kun sitten kysyin, mistä sellaisen voisi ostaa, hän viittasi kädellään kadulle ja sanoi, että onhan tuolla radioliikkeitä vaikka kuinka monta.

Ostinkin sitten yhdestä suomalaisperäisestä liikkeestä matkaradion, mutta se ei ollut Telefunken vaan Schaub-Lorenz. Sekin oli minulle tuttu merkki, sillä meillä kotona vanhin pöytäradio oli juuri saksalainen Lorenz.

Se radio palveli minua monta vuotta, mutta olen sen sittemmin hävittänyt. Sen sijaan radion ostokuitti minulla on edelleenkin ja radion dokumentit. Siihen aikaan Suomeen sai tuoda tavaraa tullitta muistaakseni vain 150 markan arvosta. Radiosta olen maksanut Hampurissa 195 D-markkaa, joten näköjään syyllistyin sen tuodessani salakuljetukseen. Radion myyjä oli "Grosshandel Esko Lappalainen" ja ostopäivä 11.8.1966.

Mielenkiintoinen ero nykyisiin käytäntöihin verrattuna on, että radion mukana tuli käyttöohjeen lisäksi sen täydellinen kytkentäkaavio ja piirroskuvat kaikista sen sisältämistä piirilevykorteista selityksineen.

Taas uusi laiva - M/S Finnpartner!

Olin mennyt toukokuun lopulla Saksaan vasta samana keväänä valmistuneella M/S Finnhansalla, sen ensimmäisellä vuorolla Sompasaaresta Lyypekkiin. Sen omisti Merivienti Oy, jonka omisti suomalainen metsäteollisuus. Varustamona oli Enso-Gutzeitin tytäryhtiö Finnlines.

Paluumatkan tein vasta heinäkuussa käyttöön otetulla edellisen sisaraluksella, nimeltään M/S Finnpartner. Senkin varustamo oli Finnlines, mutta omistaja Amer-Tupakka Oy. Vuoden 1966 Finnpartnerissa oli tilaa 500 hyttimatkustajalle, 900 kansimatkustajalle ja 240 autolle. (Sama nimi annettiin myöhemmin toisenlaiselle, vuonna 1995 valmistuneelle laivalle.)

Ikävä hyttikokemus

Olin ostanut C-hyttipaikan. Ne olivat pitkiä ja kapeita ikkunattomia hyttejä autokannen alapuolella. Hyttiin sisään tullessa kummallakin seinustalla oli yksi sänky. Niiden välistä pääsi kulkemaan peremmälle, missä oli taas yksi sänky kummallakin seinustalla. Sängyissä ei ollut vuodevaatteita ja niissä nukuttiinkin tavalliset sisävaatteet päällä. Sängyn päällinen oli tekonahkaa. Matkan alkaessa sängyn päällä oli tyynyksi taiteltu huopa. Hytissä ei ollut pesulavuaaria eikä mitään muutakaan kuin ne sängyt.

Minun sänkyni oli hytissä takana vasemmalla ja jouduin siis sinne mennessäni kulkemaan kahden muun sängyn välistä. Toisessa niistä nukkui siihen jo päivällä sammunut nuori mies. Hänen kaverinsa yritti herätellä häntä tönimällä ja huutamalla moneen kertaan "Pekka herää!" ja "Herää nyt perkele!", mutta Pekka ei herännyt. Sitten keskusradiosta kuulutettiin: "Kansimatkustajille ilmoitetaan, että huopia jaetaan takakannella!" Kaveri tulkitsi sen Pekalle sanoen: "Kuulitsä Pekka? Huoria jaetaan takakannella!" Mutta Pekka ei herännyt siihenkään.

Kun se Pekka sitten lopulta heräsi, hän alkoi etsiä tyynyään. Hän ei tajunnut sitä, ettei sängyssä mitään varsinaista tyynyä ollutkaan, vaan siinä oli ollut tyynyksi taiteltu huopa, jonka hän oli avannut päälleen huovaksi. Kun Pekka ei löytänyt tyynyä, hän alkoi käydä aggressiiviseksi ja julisti: "Tästä hytistä ei poistu yksikään ennen kuin minun tyynyni on löytynyt". Ei siinä hytissä silloin ollut heidän kahden lisäksi muita kuin minä sängylläni siellä hytin perällä. Onneksi he lähtivät siitä sitten jonnekin ennen kuin minulla oli tarvetta poistua hytistä.

Tullissa

Tullissa ei kysytty mitään eikä matkatavaroitani tarkastettu, joten radiosta ei tullut ongelmaa.

Paluu blogin tahjos.blogspot.com sivulle 1960-LUVULTA.

© Copyright: Timo Ahjos 2020. Kaikki oikeudet pidätetään.