©Timo Ahjos  17.06.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee: Elämäni kielikurssit ...

Ruotsin kielen käytännön puhekokemus keskikoulupohjalla

Kesätyössä Yhdyspankissa

Keväällä 1963, jolloin olin oppikoulun neljännellä luokalla ja täyttämässä toukokuussa 15 vuotta, hain kesätyötä Pohjoismaiden Yhdyspankista (PYP, sittemmin SYP, nykyisin Nordea). Pankki oli täysin kaksikielinen, sen nimi oli ruotsiksi Nordiska Föreningsbanken (NFB). Pankin työnhakulomakkeessa kysyttiin kielitaitoa. Pysähdyin siinä kohdassa hetkeksi miettimään. Kirjoitin siihen lopulta "suomi, ruotsi, saksa". Olinhan työn alkaessa lukenut koulussa ruotsia 4 vuotta ja saksaa 3 vuotta, mutta en ollut käyttänyt niitä kieliä missään.

Sain kesäksi työpaikan lähettinä ja vahtimestarin sijaisena PYP:n Keskuskadun konttorissa, joka sijaitsi Stockmannia vastapäätä Akateemisen kirjakaupan viereisessä talossa. Tein samaa työtä samassa konttorissa myös seuraavan kesän. Siihen aikaan pankkikonttorit olivat ihan erilaisia kuin nykyisin ja tuo konttori oli Suomen suurin pankin sivukonttori. Pankin konttori täytti sen talon kolme alinta kerrosta ja lisäksi jossakin ylempänä oli henkilökunnan ruokala. Katutasossa oli suuri pankkisali, jonka kummallakin pitkällä seinustalla oli pitkä palvelutiski.

Kun oli kysymys lainan myöntämisestä, asiakkaat kävelivät leveitä portaita pitkin toiseen kerrokseen, missä kolme pankinjohtajaa istui omissa huoneissaan. Toiseen kerrokseen saapuessaan asiakas näki edessään tiskin, jonka takana oli vahtimestarin ja lähettien odotus- ja työskentelypaikat. Niiden edessä oli mukava sohvaryhmä asiakkaiden odottelupaikkana. Asiakas kertoi tiskin takana olevalle lähetille tai vahtimestarille, kenen pankinjohtajan luo hänet alakerrasta neuvottiin menemään. Asiakkaan käyttämästä kielestä riippuen meidän piti sitten kysyä asiakkaalta joko "Kenet saan ilmoittaa?" tai "Vem får jag anmäla?" Sitten kävimme ilmoittamassa asianomaiselle pankinjohtajalle, että sen niminen asiakas on tulossa. Kun pankinjohtaja oli valmis ottamaan asiakkaan vastaan, hän tuli itse käsi ojossa tervehtimään odottelevaa asiakasta. - Sen enempää en joutunut noina kahtena kesänä pankissa ruotsia puhumaan - ja saksaa en ollenkaan.

Yhdyspankissa jotkut nimet sanottiin aina suomeksi ja jotkut muut aina ruotsiksi riippumatta siitä, puhuttiinko suomea vai ruotsia. Ulkomaantoiminnassa jokaisessa isossa liikepankissa oli osastot, joiden nimet olivat italian kielestä lainatut "Loro" ja "Nostro". Kansallis-Osake-Pankissa (KOP) molemmat lausuttiin siten kuin ne kirjoitettiin. Siellä oli siis "Loro-osasto", mutta Yhdyspankissa vastaavan osaston nimi sanottiin "luuru-avdelningen".

Yhdyspankissa puhelimeenkin piti vastata kahdella kielellä. Kaksi poikaa, jotka työskentelivät pankkisalin pitkällä asiakaspalvelutiskillä, soittivat kerran samalla tiskillä muutaman metrin päässä heistä työskentelevälle tytölle. Heidän asiansa lienee ollut jotakin sen tasoista kuin esim. "Lähdetkö syömään?" Heitä huvitti, ja kertoivat sen sitten minullekin, että tyttö vastasi puhelimeen asianmukaisesti näin: "Pohjoismaiden Yhdyspankki - Nordiska Föreningsbanken, Helsinki- Keskuskatu, Helsingfors - Centralgatan, Talletukset - Depositioner, Mäntylä".

Luokkaretkellä Tukholmassa

Oppikoulun viidennen luokan keväällä, jolloin täytin 16 vuotta, järjestin meille luokkaretken Tukholmaan. Mukaan piti saada joku opettaja valvojaksi. Kun oma luokanvalvojamme ei siihen suostunut, valvojaksi lähti vanha voimistelunopettaja, joka kävi siellä joka vuosi jonkin luokan kanssa. Hän neuvoi meille edullisen ruokapaikan, nimeltään Margareta Hushållsskola. Se oli kouluravintola, missä oli hyvää ruokaa edulliseen hintaan ja pöytiintarjoilu.

Meillä ei ollut Tukholmassa mitään yhteistä retkiohjelmaa, vaan jokainen sai käydä omin päin itseään kiinnostavissa paikoissa. Yhtenä päivänä kävin muutaman pojan kanssa lounaalla tuossa opettajan suosittelemassa ravintolassa. Miestarjoilija toi meille ruokalistan ja yritimme sitten ensimmäisen kerran elämässämme kommunikoida ruotsin kielellä ruotsalaisen kanssa. Mutta kun parhaan kykymme mukaan puhuimme tarjoilijalle ruotsia, hän ei ymmärtänyt meitä lainkaan.

Tilanne tuntui tosi hankalalta, kunnes läheisessä pöydässä istuva ruotsalainen miesasiakas sanoi tarjoilijalle: "Dom snacka svenska!" (Ne puhuu ruotsia!) Silloin tarjoilija alkoi ymmärtää puhettamme! Hän oli suomenruotsalaisesta puhetavastamme päätellyt, että puhumme suomea, mitä hän ei osaa eikä voi ymmärtää!

Googlasin äsken, onko se ravintola Norrmalmstorg'illa vielä olemassa. Ei valitettavasti ole, mutta siitä on kerrottu ruotsalaisessa Wikipediassa sivulla https://sv.wikipedia.org/wiki/Margaretaskolorna

Saman luokkaretken laivamatkalla opin ehkä ensimmäisen sanan englantia, jonka opetus koulussa alkoi vasta saman vuoden syksyllä. Siihen aikaan lapsilla ei ollut englanninkielisiä pelejä. Laivalla oli mahdollista pelata flipperillä, joka oli suosittu sähköllä toimiva mekaaninen peli. Siinä oli lasin alla kalteva pelilauta, jonne tuli raskas metallikuula. Pelaaja yritti saada kuulan pysymään pelilaudalla mahdollisimman pitkään painelemalla laitteen molemmilla puolilla olevia painikkeita, jotka aiheuttivat pelilaudalla tiettyjä toimintoja. Peli aloitettiin syöttämällä tietty maksu kolikkoina ja yhdellä maksulla sai pelata ehkä 5 kuulaa. Kuula valui lopulta aina pelaajaa lähinnä olevasta reunasta pois. Eräs luokkatoverini nosti yhdessä vaiheessa koko laitetta sen etureunasta niin, että kuula ei valuisi pois. Silloin siihen syttyi suurin kirjaimin teksti "TILT" ja pelipöydän toiminnot lakkasivat toimimasta. Maksetut kuulat sai kyllä vielä pelilaudalle, mutta kun mikään ei toiminut, kuulat valuivat heti pois. Kun opettajamme näki tuon, hän lausui: "Perkele, se on kuin ruotsalaiset naiset! Rahan se ottaa, mutta mitään ei anna!". - Olen sittemmin nähnyt tai kuullut tuon sanan monessa muussakin yhteydessä. On sanottu, että jokin asia tai laite "tilttaa", kun se lakkaa toimimasta. Vasta tätä kirjoittaessani katsoin, että sanakirjan mukaan se tarkoittaa vain kallistumista.

© Copyright: Timo Ahjos 2020. Kaikki oikeudet pidätetään.