©Timo Ahjos
Laadittu 17.6.2020
Täydennetty 3.8.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee: Elämäni kielikurssit ...

Ruotsi keskikoulussa

Kävin kouluni 7-18-vuotiaana vuosina 1955-1967 Käpylässä, Helsingissä. Siihen aikaan ei ollut vielä peruskoulua. Ensin käytiin 4 vuotta kansakoulua, minkä jälkeen oli mahdollista pyrkiä oppikouluun tai jatkaa kansa- ja kansalaiskoulussa. Oppikoulussa käytiin ensin 5-vuotinen keskikoulu, jonka jälkeen oli mahdollista käydä vielä 3-vuotinen lukio ja kirjoittaa ylioppilaaksi.

Kansakoulussa opetettiin vain äidinkieltä eli minun tapauksessa suomea. Oppikoulussa alkoi heti ensimmäisellä luokalla toisen kotimaisen kielen, siis minulla ruotsin, opiskelu. Ruotsia oli ensimmäisellä luokalla 4 tuntia viikossa. Siihen aikaan myös lauantai oli 5-tuntinen koulupäivä. Ensimmäinen vieras kieli, joka minulla oli saksa, alkoi toisella luokalla. Muita vieraita kieliä tuli vasta lukiossa.

Opetusmenetelmä

Ruotsin tunnit pidettiin omassa luokassamme, missä ainoa havaintoväline oli liitutaulu. Mitään äänitteitä, kuvia tai monisteita opetuksessa ei käytetty. Oppilailla oli kirjakaupasta omalla rahalla ostettu kurssikirja ja ainakin keskikoulun ylemmillä luokilla myös erillinen kielioppikirja ja sanakirjoja (ruotsi-suomi ja suomi-ruotsi), sekä tyhjänä ostettu vihko, johon lähinnä kopioitiin sitä, mitä opettaja kirjoitti taululle. Oppikirjat eivät olleet siihen aikaan työkirjatyyppisiä, kuten nykyisin. Kirjoihin ei siis ollut tarkoitus kirjoittaa mitään, joten sama kirja oli käyttökelpoinen vielä myöhemminkin.

Sikäli kuin muistan, oppikirjoissa oli lyhyitä ruotsinkielisiä kertomuksia. Niitä käännettiin suomeksi ja luettiin ääneen. Tietysti käännettiin myös jotakin suomesta ruotsiksi, mutta kommunikointia ruotsinkielisten ihmisten kanssa ei varsinaisesti opetettu. Jos löydän vielä keskikoulun aikaisia oppikirjoja, korjaan tätä tekstiä tarvittaessa. Kielioppikirjan olen jo löytänyt ja skannaan siitä myöhemmin näytteeksi muutaman sivun tämän artikkelikokoelman liitteeksi.

Siihen aikaan kaikista oppiaineista sai todistukseen arvosanan 4-10, joista 10 oli paras. Kielten arvosana perustui pelkästään kirjallisten käännöskokeiden arvosanoihin. Siis kuullun ymmärtämistä tai puhetaitoa (kuten sujuvuutta tai ääntämisen oikeellisuutta) ei mitattu mitenkään eikä tietääkseni otettu arvostelussa huomioon. Kirjallisten kokeiden arvostelussa lähtökohtana oli arvosana 10 täysin virheettömästä käännöksestä. Erilaiset virheet oli pisteytetty ja arvosanaa alennettiin kympistä virhepisteiden yhteismäärän perusteella. Ainakin ylemmillä luokilla jokaisessa kokeessa oli kaksi osaa: käännöstehtävä ruotsista suomeksi ja suomesta ruotsiksi.

Oppiaineena oli siis ruotsin kieli Suomen toisena virallisena kielenä. Muistaakseni opetukseen ei sisältynyt mitään Ruotsia koskevaa tietoutta. Ruotsin maata ja sen historiaa käsiteltiin maantiedon ja historian tunneilla, mutta ei ruotsin kielen opetuksen yhteydessä. Suomenruotsin ja ruotsinruotsin ("riikinruotsin") eroja ei käsitelty.

Opettajan persoona

Koulumme Helsingin kaksoisyhteislyseo (HKYL eli "Hykkylä") oli valtion oppikoulu, joka oli aiemmin toiminut Viipurissa 1800-luvun lopulla mm. nimellä "Viipurin suomalainen reaalilyseo" ja viimeksi vuosina 1944-1945 nimellä "Viipurin kaksoisyhteislyseo". Kun koulu muutti Viipurista Helsinkiin, sieltä ei tullut koulurakennusta eikä oppilaita, vaan opettajien virat ja jonkin verran opetusvälineitä. Vanhat opettajat olivat tulleet Viipurista koulun mukana, nuoret opettajat olivat sitten ketä tahansa Helsingissä maisteriksi opiskelleita. Yleisvaikutelmaksi jäi, että vanhat opettajat olivat jokainen omalla tavallaan hyvin erikoisia persoonallisuuksia, kun taas nuoret opettajat olivat (vain) "tavallisia ihmisiä".

Keskikoulussa meille opetti ruotsin kieltä - ja vain sitä - lehtori Eliel Theodor Koskiluoma. Hän oli syntynyt vuonna 1886 eli hän täytti jo 73 vuotta vuonna 1959, kun aloitin oppikoulun. Luultavasti hän oli silloin jo eläkkeellä lehtorin virasta, mutta jatkoi vielä tuntiopettajana. Oppilaat kutsuivat häntä lempinimellä "Yyma". Hän kuoli 92-vuotiaana vuonna 1978. Lukioaikainen uskonnon opettajamme kertoi kirkkohistorian tunnilla, että "Yyma" oli syntyjään nimeltään Sirenius, mutta hän muutti sukunimensä Koskiluomaksi, ettei nimi paljastaisi, että hän on aikanaan kuuluisan Sigfrid Sireniuksen veli! Kansallisbiografian mukaan Sigfrid Sirenius (1877-1961) oli "kristillis-yhteiskunnallisten aatteiden uranuurtaja, teologi ja käytännön organisoija, kirjailija, puhuja ja näkijä, jonka kuningasajatuksena oli 'Jumalan valtakunnan' toteutuminen kaikilla inhimillisen elämän alueilla. Hän toi Englannista setlementtiaatteen Suomeen ja aloitti Suomen Lähetysseuran piirissä teollisuusseutujen evankelioimistyön, joka johti 1918 Teollisuusseutujen Evankelioimisseuran, sittemmin Kristillis-yhteiskunnallisen Työkeskusliiton syntyyn. Seuran tehtävänä oli rakentaa siltoja yli yhteiskunnallisten kuilujen, jotka sisällissota oli repinyt kirkon ja työväenluokan välille." Moni muu olisi ollut sellaisesta veljestä ylpeä!

Yyman oppitunneilta minulle on jäänyt erityisesti mieleen, kun hän opetti, että "håller på att" on suomeksi "-massa, -mässä, -maisillansa,- mäisillänsä".

 

Luokkakuvassa III D
 Yyma 1961 luokkakuvassa

 

Eliel Teodor Koskiluoma
 Kuolinilmoitus klikkaamalla!

 

Helsingin Sanomissa julkaistiiin 9.7.1936 hänen 50-vuotispäivänään alla oleva artikkeli. Lisäksi Hesarin etusivulla oli vuosina 1925-38 joka kesä tällainen kesäkurssi-ilmoitus. Tekstit avautuvat paremmin luettaviksi kuvaa klikkaamalla!

 

HS 9.7.1936 Koskiluoma 50v
  HS 9.7.1936

 

 

© Copyright: Timo Ahjos 2020. Kaikki oikeudet pidätetään.