©Timo Ahjos  23.06.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee: Elämäni kielikurssit ...

Kesätyöpaikka Saksassa 17-vuotiaana

Kesän 1965 työskentelin Saksassa lastenkodissa, jossa hoidettiin eri ikäisiä yhteiskunnan hoitoon otettuja lapsia. Olin apuohjaaja, jonka työnä oli paimentaa ryhmää 8-12 -vuotiaita poikia. He olivat kaikki syntyperäisiä saksalaisia, joiden äidinkieli oli saksa.

Olin siinä vaiheessa käynyt 6 vuotta oppikoulua ja lukenut koulussa 5 vuotta saksaa, mutta en ollut puhunut sitä missään kenenkään kanssa. Kouluopetus oli sääntöpohjaista kääntämistä eikä siinä harjoiteltu käytännön kommunikointitilanteita. Työdistukseenikin kirjoitettiin, että "aluksi" saksan kieli tuotti minulle vaikeuksia. Noin kahden viikon kuluttua aivoissani tapahtui jokin muutos - ikäänkuin opin silloin puhumaan saksaa tai ajattelemaan saksan kielellä.

Ryhmäni pikkupojat testasivat mielellään, tiedänkö, mitä eri esineet ovat saksan kielellä. Se oli minulle erittäin hyödyllistä ja pojista hauskaa. He siis kysyivät minulta "Was ist das?" (Mikä tuo on?) Yritin vastata. Jos en tiennyt tai vastasin väärin, he sanoivat iloisina oikean vastauksen. Se oli todella suggestopedista opetusta! Muistan vieläkin eräältä kävelylenkiltä nämä sanat:

Sain myös lukea poikien kouluaineita. Oli mielenkiintoista huomata, että he tekivät aivan erilaisia virheitä kuin saksaa opiskellut suomalainen koululainen. Tyypillisin virhe oli se, että jokin sana kirjoitettiin siten kuin se lausutaan. Esimerkiksi metsästäjä on "der Jäger", mutta he kirjoittivat sen joskus väärin "der Jega".

Se oli myös mielenkiintoista, että sanojen suvut ja taivutukset olivat heille itsestään selviä. Heidän vihkoistaan näkyi nimittäin opettajan korjaamat virheet, mutta sellaisia virheitä ei esiintynyt, että sanan suku tai taivutus olisi ollut väärin.

Saksalainen ajattelutapa tarttui aivoihini. Helsingin raitiovaunuissa oli siihen aikaan kahden hintaisia lippuja: 35 pennin lippu ilman vaihto-oikeutta tai 50 pennin lippu vaihto-oikeudella. Kerran tuon kesän jälkeen lähdin koululta raitiovaunulla keskustaan. Annoin rahan rahastajalle, mutta en muistanut sanoa, kummanko lipun haluan. Kun rahastaja kysyi sitä, vastasin nopeasti "viisi ja kolmekymmentä penniä". Niinhän saksaksi sanotaan 35 ("fünf und dreißig").

PS:

© Copyright: Timo Ahjos 2020. Kaikki oikeudet pidätetään.