©Timo Ahjos
Laadittu 15.5.2007
Editoitu 4.8.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee ...

Erkkojen Hesari elämässäni. Osa 1: Taustatietoja

Tämä on johdanto-osa myöhempään artikkeliin, jossa kerron, mikä merkitys Helsingin Sanomilla eli "Hesarilla", sen sisarlehdillä ja kustantajalla on ollut omassa elämässäni.

Tähän artikkeliin olen koonnut faktoja vain kevyesti googlaamalla enkä missään tapauksessa ole näiden asioiden asiantuntija. Tarkoituksenani on vain antaa jonkinlainen kuva Hesarin taustasta niillle, jotka eivät tunne sitä lainkaan.

Eero Erkon aika: Päivälehti

Helsingin Sanomien edeltäjä oli vuosina 1889-1904 Helsingissä ilmestynyt sanomalehti nimeltään Päivälehti. "Lehti oli Nuorsuomalaisen puolueen äänenkannattaja, jonka ohjelma oli voimakkaan liberaali ja suomalaisuusmielinen. Päivälehden jouduttua sensuurin lakkauttamaksi vuonna 1904 sen toimituskunta perusti Helsingin Sanomat."(Lähde: Wikipedia)

Päivälehdessä julkaistun artikkelin mukaan Päivälehti edusti nuorsuomalaista aatesuuntaa ja oli perustettu "suomalaisuuden täydellisempää ja pontevampaa ajamista varten". Se lupasi raportoida lukijoilleen polttavista kysymyksistä ja uusista aatteista niin koti- kuin ulkomailtakin, rohkeasti ja sensuroimatta. Se myös toisti nuorsuomalaisten kannan, jonka mukaan kielikysymys ei ollut päämäärä vaan väline tiellä suomalaisten sivistystason ja kansallisen tietoisuuden kohottamiseksi. (Lähde: Wikipedia)

Kahden näytenumeron jälkeen Päivälehti alkoi ilmestyä kuusipäiväisenä vuoden 1890 alusta. Aluksi Eero Erkko, E.O.Sjöberg, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt omistivat lehdestä kukin neljänneksen. Lehti oli kuitenkin alusta lähtien taloudellisesti tiukoilla, koska levikki ei kasvanut odotetusti ja ilmoitusmyynti takkuili, joten sen kustantamiseksi päätettiin muodostaa osakeyhtiö. Helsingin Suomalainen Sanomalehti Osakeyhtiö perustettiin marraskuussa 1890. Kolmantena ilmestymisvuonna 1892 toimitus osti Aug. Schaumanilta painokoneen ja ryhtyi painamaan lehden itse säästääkseen kustannuksissa. Päivälehden alkuvaiheessa sillä oli vain kaksi vakituista toimittajaa, päätoimittaja Eero Erkko ja toimitussihteeri E. O. Sjöberg. Perustajajäsenet Järnefelt ja Aho eivät koskaan kuuluneet varsinaiseen toimituskuntaan, mutta avustivat lehteä säännöllisesti kirjoituksillaan. (Lähde: Wikipedia)

"Liberaalin ja kansallismielisen sisältönsä vuoksi Päivälehti oli alusta asti hankaluuksissa keisarillisen sensuurin kanssa. Jokaiselle sanomalehdelle oli tuolloin määrätty oma sensori, joka tarkasti sen sisällön ennakkoon. Päivälehti joutui toistuvasti muokkaamaan sisältöään sensorin tarkastuksen jälkeen ja ilmestyi siksi usein myöhässä. Sensuuria kiertääkseen lehti alkoi kätkeä radikaaleimmat mielipiteensä rivien väliin tai pukea ne vertauskuvalliseen muotoon. Todelliset hankaluudet sensuurin kanssa alkoivat, kun tiukka Nikolai Bobrikov nousi 1899 Suomen kenraalikuvernööriksi. Bobrikovin kaudella Päivälehti joutui sensuuriviranomaisten erityistarkkailuun." (Lähde: Wikipedia)
"Vuosina 1899-1904 lehdelle langetettiin neljä väliaikaista ilmestymiskieltoa, pituuksiltaan kuukaudesta neljään kuukauteen. Vuonna 1900 Eero Erkko joutui Bobrikovin määräyksestä eroamaan lehden päätoimittajan paikalta. Uudeksi päätoimittajaksi tuli Santeri Ivalo ja Eero Erkko jatkoi muuna tavallisena toimittajana. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Bobrikoville, joka piti Erkkoa yhtenä tärkeimmistä venäläisvastaisista kiihottajista, ja vuonna 1903 hän määräsi tämän karkotettavaksi maasta. Erkko perheineen matkusti vapaaehtoisesti ulkomaille ennen kuin viranomaiset ehtivät panna karkotusmääräyksen toimeen ja asui kaksi vuotta Yhdysvalloissa. Sensuuri ei kuitenkaan onnistunut tuhoamaan Päivälehden menestystä, päinvastoin: vihatun Bobrikovin vainon kohteeksi joutunut lehti kasvatti levikkiään useilla tuhansilla. 16. kesäkuuta 1904 Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin. Päivälehti julkaisi pääkirjoituksen otsikolla "Juhannuksena" ja kuvaili siinä, kuinka juhannuksen aikaan valo aina sittenkin voittaa pimeyden. Tämä vertauskuvallisuus ei hämännyt sensoreita, jotka ymmärsivät, että lehti viittasi hyväksyvästi Bobrikovin murhaan. Painoasiain Ylihallitus päätti kokouksessaan 27. kesäkuuta lakkauttaa Päivälehden pysyvästi. Lehden viimeinen numero ilmestyi 3. heinäkuuta 1904." (Lähde: Wikipedia)

Helsingin Sanomat perustettiin

Päivälehden toimituskunta perusti nopeasti uuden lehden. Jo neljä päivää Päivälehden viimeisen numeron jälkeen, 7. heinäkuuta 1904, ilmestyi Helsingin Sanomien näytenumero. Säännöllisesti uusi lehti alkoi ilmestyä saman vuoden lokakuussa saatuaan painatusluvan. Helsingin Sanomat ei varovaisuussyistä viitannut millään tavoin lakkautettuun edeltäjäänsä, mutta käytännössä kyse oli Päivälehden toiminnan jatkumisesta uudella nimellä. Nykyinen Helsingin Sanomat pitääkin perustamispäivänään Päivälehden ensimmäistä ilmestymispäivää 16. marraskuuta 1889. (Lähde: Wikipedia)

Valtiollisen tilanteen muututtua Bobrikovin murhan jälkeen Eero Erkko saattoi palata Suomeen 1905, ja hän astui seuraavana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Suomen suurin lehti Helsingin Sanomista tuli vuonna 1914, jolloin se alkoi ilmestyä seitsenpäiväisenä. - Lehti oli ensimmäisinä vuosikymmeninään suomenkielinen liberalismin lippulaiva. Se oli 1904-1918 Nuorsuomalaisen puolueen ja 1918-1932 Kansallisen Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja. (Lähde: Wikipedia)

Eljas Erkon aika

Eero Erkon kuoltua vuonna 1927 hänen pojastaan Eljas Erkosta tuli sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja että Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Hänen aikanaan Helsingin Sanomat julistautui puolueettomaksi lehdeksi 1932, joskin sen linja säilyi lähellä Edistyspuoluetta aina puolueen hajoamiseen vuonna 1951 saakka. (Lähde: Wikipedia)

Eljas Erkko (1895-1965) toimi isänsä eläessä ensin sisällissodassa upseerina ja sen jälkeen useissa ulkoasianhallinnon tehtävissä mm. Pariisissa, Tallinnassa ja Lontoossa. Hän valmistui "molempain oikeuksien kandidaatiksi" vuonna 1922. (Lähde: Wikipedia)

Kesällä 1927 Eljas Erkko meni Helsingin Sanomien palvelukseen ensin toimittajana. Lokakuussa samana vuonna hänen isänsä, päätoimittaja Eero Erkko kuoli ja Eljas Erkosta tuli toinen lehden päätoimittajista. Hänen vastuualueenaan olivat ulkomaat ja talous. Vähän myöhemmin lehden osake-enemmistö siirtyi Erkon suvulle ja Erkosta tuli myös lehden kustantajan, Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Vuonna 1931 Erkosta tuli Helsingin Sanomien ainoa päätoimittaja, missä tehtävässä hän toimi ulkoministeriksi tulemiseensa asti vuonna 1938. Hän oli perustamassa Ilta-Sanomia 1932 ja toimi senkin päätoimittajana vuoteen 1938. Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajana Erkko toimi kuolemaansa asti. (Lähde: Wikipedia)

Edistyspuoluetta edustanut Eljas Erkko oli salkuttomana ministerinä ja toisena sisäasiainministerinä jo ennen kansanedustajakauttaan 1933-1936. Ennen talvisotaa vuosina 1938-1939 Erkko toimi ulkoministerinä neuvoteltaessa Neuvostoliiton kanssa aluevaihdoista Karjalan kannaksella ja Itä-Karjalassa. Erkko suostui ulkoministeriksi vain sillä ehdolla, että hän saisi hoitaa ikään kuin urakkana koko ulkopolitiikan. Vaikka valtioneuvostossa oli ulkoasiainvaliokunta, Erkko ei sietänyt kenenkään toisen ministerin puuttumista ulkopoliittisiin asioihin. Syksyn 1939 neuvottelujen aikana Erkko katsoi Neuvostoliiton bluffaavan, eikä uskaltavan ryhtyä avoimeen sotaan. J.K.Paasikivi, joka kannatti myönnytyksiä suhteessa Moskovan vaatimuksiin, kutsui sotaa "Erkon sodaksi". Erkko ei katunut taipumatonta linjaansa, vaikka sota sitten pian syttyikin. Talvisodan päättymispäivänä hän totesi Väinö Tannerille, että alueiden luovuttaminen taisteluitta "olisi vienyt meidät perikatoon". (Lähde: Wikipedia.)

Sotien jälkeen Erkko keskittyi lehtityöhön ja liike-elämään. Hän toimi Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan tehtävien lisäksi lukuisten muiden yritysten ja järjestöjen, kuten Kansallis-Osake-Pankin, Suomalais-Amerikkalaisen yhdistyksen, Rautatiekirjakaupan, Suomen Tietotoimiston ja Suomen IBM:n hallituksissa ja hallintoneuvostoissa. (Lähde: Wikipedia)

Ilta-Sanomat perustettiin

Helmikuussa 1932, Mäntsälän kapinan sytyttyä, lehdelle luotiin nopeasti oma iltapainos Ilta-Sanomat. Eljas Erkko arvioi kapinan olevan niin suuri ja tärkeä uutinen, että vanhanaikaiset kaupungilla kiertävät sähkösanomat eivät riittäisi sen raportoimiseen. Kapinauutisoinnissaan lehti esiintyi laillisuusrintaman ja hallituksen tukijana. Ilta-Sanomat ilmestyi Helsingin Sanomien iltapainoksena vuoteen 1949, jolloin se irtautui omaksi lehdekseen. Eljas Erkko luopui päätoimittajuudesta 1938 noustessaan ulkoministeriksi. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin ulkomaantoimittaja Yrjö Niiniluoto, joka sittemmin johti Helsingin Sanomia yli 20 vuotta vuoteen 1961 saakka, jolloin hän kuoli. (Lähde: Wikipedia)

Aatos Erkon aika

Aatos Erkko (1932-2012) oli Eljas Erkon poika. Oman kertomansa mukaan Aatos Erkko ei olisi halunnut lehtialalle, mutta ei voinut isänsä päätöksiä vastustaakaan. Hän aloitti vuonna 1953 suoraan Viikkosanomat-lehden päätoimittajana. Hänet valittiin Sanoma Osakeyhtiön hallitukseen vuonna 1957. Helsingin Sanomien päätoimittajana hän oli 1961-1970 ja sen sekä Ilta-Sanomien kustantajana 1970-1989. Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja hän oli vuosina 1965-1976 ja hallituksen puheenjohtaja 1972-1999. Hän oli yhtymän suurin yksittäinen omistaja ja yksi Suomen varakkaimmista henkilöistä. Häntä luonnehdittiin yhdeksi Suomen vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, joka kuitenkin esiintyi julkisuudessa vain harvoin. (Lähde: Wikipedia)

Helsingin Sanomista oli jo vuonna 1954 tullut Pohjoismaiden suurin tilauslehti yli 236 000 kappaleen arkilevikillä ja lähes 260 000 kappaleen sunnuntailevikillä. Siitä tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti vuonna 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. (Lähde: Wikipedia)

Vuonna 1967 Sanomain ammattikoulun yhteyteen perustettiin oma toimittajakoulu. Kuulemani mukaan jokaisen kurssin parhaille tarjottiin työpaikka Sanoma-yhtymän palveluksessa, muut saivat mennä kilpailijoille.

Suomen EU-äänestyksen alla Erkko laittoi lukuisten lehtien etusivuille EU:n jäsenyyttä kannattavia ilmoituksia. Silloisena Kauppalehden päätoimittajana toimineen Lauri Helveen mukaan Erkko oli vahvasti EU-jäseneksi liittymisen kannalla ja Erkko otti tehtäväkseen Suomen uittamisen EU:n jäseneksi ilmoituskampanjalla. Lehtien joukkoon kuuluivat muiden muassa Helsingin Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat ja Kauppalehti. (Lähde: Wikipedia)

Omia arviointejani

Edellä olevat historialliset faktat olen poiminut Wikipedian eri sivuilta. Kaikki tämän blogin lukijat tietävät, mikä Helsingin Sanomat eli "Hesari" sisarjulkaisuineen ja samaan konserniin kuuluvine yhtiöineen on 2000-luvulla, joten minun ei tarvitse sitä tässä kertoa.

Eero, Elias ja Aatos Erkolla on epäilemättä ollut erittäin suuri vaikutus siinä, minkälaiseksi Suomi on 1900-luvun alun jälkeen kehittynyt - sekä sisäisesti että ulkopoliittisesti. Edellä on jo kerrottu heidän toimistaan suhteessa tsaarinajan Venäjään, Neuvostoliittoon ja EU:hun. Eero Erkko asui 1900-luvun alussa muutaman vuoden USA:ssa jouduttuaan Suomessa ongelmiin tsaarin hallinnon kanssa. Suvussa on ollut englantilaisia rouvia ja Aatos Erkon "kesähuvila" oli kokonainen kerros eräässä pilvenpiirtäjässä Manhattanilla. Heillä on siis ollut perheessä koko 1900-luvun ajan konkreettinen kosketus amerikkalaiseen elämäntapaan ja sen lehdistöön. Se ei ollut aiemmin tavallista Suomessa, missä oltiin saksalaismielisiä ja sodassakin Saksan puolella. Suomen kouluissakin englannin kieli sivuutti saksan vieraana kielenä vasta 1970-luvulla.

Erkot harrastivat kuulemma yksityistä diplomatiaa erityisesti Englannin ja Yhdysvaltojen suuntaan. Siitä ovat konkreettisia tuloksia mm. Suomi-Amerikka -yhdistyksien perustaminen sekä Aku Ankka ja Valitut Palat -lehtien kustantaminen Suomessa. Noilla lehdillä on Hesarin ja Ilta-Sanomien ohella ollut valtava vaikutus monien minun ikäluokan suomalaisten maailmankuvan muodostumiseen. Siitä kerron tarkemmin tämän artikkelin jatko-osassa, jonka kirjoitan ja julkaisen myöhemmin.

© Copyright: Timo Ahjos 2020. Kaikki oikeudet pidätetään.