©Timo Ahjos
Laadittu 15.5.2020
Editoitu 4.8.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee ...

Erkkojen Hesari elämässäni. Osa 2: Lapsuus ja kouluaika

Tässä artikkelisarjassa muistelen, miten Erkkojen lehdet ovat vaikuttaneet omaan elämääni. Osa 2 käsittelee lapsuutta ja kouluaikaa eli elämääni alle 20-vuotiaana.

Vuosi 1952

Asuimme Lahdessa. Meille tuli kotiin tilattuna Helsingin Sanomien sunnuntaipainos. Keväällä 1952 isä näki siinä kiinnostavan työpaikkailmoituksen. Hän haki sitä työpaikkaa, sai sen ja muutimme Helsinkiin toukokuussa 1952. Ellei meille olisi silloin tullut Hesaria, hän ei olisi saanut tietoa kyseisestä 2 vuoden viransijaisuudesta, emme olisi muuttaneet Helsinkiin ainakaan silloin ja koko perheen myöhempi elämä olisi muotoutunut jotenkin toisin. Mahdotonta kuvitella, miten se olisi mennyt.

Opin lukemaan Aku Ankasta

Jouluna 1953 olin 5-vuotias. Sain joululahjaksi mm. Aku Ankka -lehden joulukuun numeron. Lehden täydellinen nimi oli siihen aikaan "Aku Ankka ja kumppanit", sen ensimmäinen näytenumero oli ilmestynyt jouluna 1951. Se ilmestyi vuoteen 1956 saakka kerran kuukaudessa. Jouluaattoiltana toivoin kovasti, että isä, äiti tai jompi kumpi siskoistani olisi lukenut minulle sitä lehteä, mutta kukaan heistä ei siihen suostunut. Joulupäivän aamuna minua kiinnosti aivan valtavasti, mitä sarjakuvan hahmot sanoivat. Kun kukaan ei suostunut sitä minulle lukemaan, yritin itse saada tekstistä selvää ja opin lukemaan!

Maailmankuvani alkaa muodostua

Vuodesta 1954 alkaen minulle tuli Aku Ankka -lehti kotiin tilattuna. Luin aina koko lehden, mutta eniten minua kiinnostivat ihmismäisessä ympäristössä elävät hahmot, kuten Aku veljenpoikineen ja Roope Ankka liikeyrityksineen ja rahasäiliöineen, mutta myös Mikki Hiiri ja Hessu Hopo läheisineen (Mortti, Vertti, Minni, Heluna) sekä aina onnekas Hannu Hanhi. Myös elämä mummo Ankan maatilalla kiinnosti. Se on edelleenkin ainoa maatila, johon olen tutustunut. Sen sijaan vähemmän kiinnostavina pidin hahmoja, jotka elivät eläimellisemmässä ympäristössä, kuten Pikku Paha Hukka isänsä kanssa tai oravat Tiku ja Taku.

Ankat asuvat kuvitteellisessa Ankkalinnan kaupungissa, jonka keskeinen rakennus on Roope Ankan rahasäiliö. Se on kuution muotoinen rakennus, joka muistuttaa erehdyttävästi sekä muotonsa että sijaintinsa puolesta vuonna 1999 Helsingin keskustaan valmistunutta Sanomataloa, jossa mm. Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien toimitukset nykyisin toimivat.

Ankkalinna on amerikkalainen kaupunki, jota ympäröivä luonto on samantapaista kuin esim. Teksasissa. Siellä kasvaa suuria kaktuksia, metsiä ei juurikaan ole ja taustalla näkyy usein vuoria.

Aku Ankka veljenpoikineen asui omakotitalossa, jossa oli jo silloin kaikkea sellaista, mitä Suomessa ei kodeissa 1950-luvulla yleensä ollut, kuten televisio, jääkaappi, pesukone, pölynimuri, leivänpaahdin ja kylpyamme suihkuineen. Vaikka Aku oli köyhä ja usein työtön, hänellä oli kuitenkin henkilöauto. Aku Ankka -lehdestä minun ikäiset suomalaislapset saivat mielikuvan tavoiteltavasta elintasosta.

Lukuharrastukseni alle 10-vuotiaana

Vuonna 1954 muutimme Vallilasta Kumpulaan kerrostaloon, jossa oli 26 huoneistoa ja 22 lasta. Koska muut minun ikäiset ja minua nuoremmat lapset eivät osanneet vielä lukea, luin heille rappukäytävän ylätasanteella yleensä kaikkea, mitä joku toi minulle luettavaksi ja pyysi lukemaan. Kansakoulun ensimmäisellä luokalla opettaja antoi minulle usein tehtäväksi lukea jonkin tarinan ääneen ja sain siitä koulussa lempinimen "Satusetä Aatami".

Kotona luin Aku Ankan lisäksi sarjakuvia myös muista lehdistä. Meillä oli kotona aina Seura, josta muistan "Matti Mainion ja Jussi Juonion". Apu-lehdestä luin aina "Pipsa Pippurin". Jostakin muualta luin "Mustanaamion". Hesarista muistan "Ratsupoliisi Kingin seikkailut" ja "Rip Kirbyn", joissa oli vaikuttavia kuvia, mutta niiden juonta en seurannut. En ollut lainkaan kiinnostunut sellaisista rajuista poikien lehdistä kuin "Davy Crocket" tai "Tex Willer", joita jotkut muut pojat lukivat.

Kansakoulun kolmannella luokalla opettaja kyseli kerran, tietääkö joku, mitä eräät liikennemerkit tarkoittavat. Kävi ilmi, että minä tunsin kaikki kysytyt liikennemerkit ja muut oppilaat eivät tienneet niistä juuri mitään. Ensin opettaja ajatteli, että meillä on auto, mutta kun sitä ei ollut, hän ihmetteli kovasti, mistä olin ne oppinut. En silloinkaan muistanut, mistä olin ne oppinut, mutta vastasin pontevasti: "Helsingin Sanomista".

Ammatillinen suuntautumiseni finanssialalle

Roope Ankan liiketoimien seuraaminen 5-vuotiaasta alkaen säännöllisesti vuodesta toiseen on varmasti myötävaikuttanut siihen, että tein elämäntyöni finanssialalla. Tosin olen perinyt "kirjanpitogeenin" molemmilta vanhemmiltani ja oma hankittu kokemukseni on aina vahvistanut kykyä ja halua edetä alalla. Minä en ole koskaan ollut enkä halunnutkaan olla Roopen kaltainen liikemies, vaan minua on kiinnostanut, kuinka pankkia, vakuutusyhtiötä, rahoitusyhtiötä yms. hoidetaan - siis kaikilla tasoilla konttoritekniikasta, kirjanpidosta ja tietotekniikasta johtamiseen. Esikuvanani on ollut myös Akun veljenpoikien monet pienyrityshankkeet.

Ehkä noin 7 vuoden ikäisenä perustin ensimmäisen finanssialan yritykseni talon lapsille. Olin saanut joululahjaksi kovasti toivomani leimasimen, jossa oli irtokirjaimet. Tein sillä talomme lapsille leikkirahoja. Piilotin niitä taloon erilaisiin koloihin ja annoin niitä palkkioksi erilaisista pienistä palveluksista. Muut lapset saivat tallettaa niitä pankkiini, missä jokaisella lapsella oli tili. Maksoin tytöille nukeista lapsilisää ja perin poikien autoista autoveroa. Kaikkea tuota varten pidin kortistoja. Minulla oli myös muutamia lomakkeita. Joissakin lomakkeissa oli repäistävä osa, jonka repäisykohdan tein paperiin ompelemalla äidin ompelukoneella ilman lankaa. Aluksi talon muut lapset olivat innokkaita leikkimään tuota kanssani, mutta he kyllästyivät, kun pidin liian tiukkaa rahapolitiikkaa. Siitä opin jotakin, minkä olen myöhemmin työssäni ottanut huomioon.

Ilta-Sanomien jakajana

Tammikuussa 1961 sattui Vaasan lähellä Koivulahdessa lento-onnettomuus, jossa 25 ihmistä sai surmansa. Kuulimme siitä radion uutisissa ja lisätietoja saadakseni lähdin ostamaan Ilta-Sanomat Käpylässä Koskelantiellä sijainneesta Helsingin Sanomien konttorista. Lehti ei ollut kuitenkaan vielä tullut sinne normaaliin aikaan, koska päivän suuresta uutisesta haluttiin lehteen mahdollisimman paljon tietoa. Lehden tuloa odottamassa oli myös joukko sen jakajia. Siihen aikaan Ilta-Sanomat oli mahdollista tilata kotiin tai ostaa irtonumerona.

Ilta-Sanomien jakajista monet olivat suunnilleen minun ikäisiä poikia. Täytin sinä keväänä 13 vuotta. Minä ihailin sitä, että heillä oli noin tärkeä luottamustehtävä. Myöhemmin keväällä kävin samassa paikassa kysymässä, voisinko minäkin päästä kesäloman ajaksi jakamaan Ilta-Sanomia.

Samana kesänä aloitin myös toisen ensimmäisen ansiotyöni, jonka äiti oli järjestänyt minulle yllätyksenä: Kumpulassa oli Intiankadulla "Kumpulan Aitta" -niminen paperikauppa. Viihdyin siellä, kun siellä myytiin mm. erilaisia konttoritarvikkeita, joista olin kovin kiinnostunut. Kesällä 1961 kävin aamupäivisin polkupyörällä Vallilassa Yhdyspankissa hoitamassa heidän pankkiasiat. Iltapäivällä jaoin sitten Ilta-Sanomia Käpylässä. Molemmista töistä sain pientä palkkaa, mutta en kumpaakaan työtä tehnyt sen rahan vuoksi vaan siitä innostuksesta, että sain olla mukana niin mielenkiintoisissa asioissa. Seuraavana kesänä eli 14-vuotiaana jaoin vain Ilta-Sanomia Käpylässä. Silloin olin jo kokenut jakaja, jonka vastuulle annettiin kaksi jakelupiiriä.

Kaksi seuraavaa kesää, jolloin olin 15-16-vuotias, työskentelin Yhdyspankin Keskuskadun konttorissa lähettinä ja vahtimestarin sijaisena hänen lomansa ajan. Silloin vastuullani oli mm. lomakevarasto, jossa oli kaikki pankin julkaisemat oppaat. Luin ne kaikki. Tuo työ ei suoranaisesti liittynyt mitenkään Helsingin Sanomiin tai Roope Ankkaan, mutta henkinen ilmapiiri, jossa silloin elin ja joka sai minut hakeutumaan Yhdyspankkiin lähetiksi, oli peräisin Amerikasta eikä Kumpulasta, missä asuin, tai Käpylästä, missä kävin kouluni.

Helsingin Sanomat mielipiteiden muodostajana

Oppikouluaikana, siis 11-18 -vuotiaana, Helsingin Sanomat oli ainoa sanomalehti, jota meillä kotona luettiin. Se tuli siihen aikaan jokaiseen kotiin ja yleensä kaikki uskottiin, mitä lehdessä sanottiin. Hesari kasvatti meistä puolueettomia porvareita.

Hesari oli siihen aikaan tärkeä uutisväline, joka kertoi hyvin monista aiheista. Urheilu-uutisia ja taidearvosteluja en ole koskaan lukenut. Talousuutiset olivat minulle erityisen kiinnostavia.

Helsingissä ilmestyi siihen aikaan kyllä muitakin sanomalehtiä. Sosiaalidemokraateilla oli oma puoluelehtensä, kansandemokraateilla tai kommunisteilla omansa. Kokoomuslaisella "Uusi Suomi" -lehdellä oli puolueen lisäksi suurten yritysten tuki. Helsingin Sanomat oli silloin enää vain Erkon perheen julkaisu ilman puoluetaustaa. Mutta Hesari voitti lukijoiden suosion, ehkä näistä syistä:

Tarkoitukseni on jatkaa tätä artikkelisarjaa vielä kahdella artikkelilla, joissa kerron ajastani työelämässä ja eläkeläisenä.

Lisäyksiä ja selityksiä

© Copyright: Timo Ahjos 2020. Kaikki oikeudet pidätetään.