Viikko turkulaise päiväkirjast

 

Kirjoittaja on omakotitalossa asuva turkulainen

Sunnuntai 1. helmikuuta klo 17.00

Lunt satta! Lumi o sit kaunist! Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy, ku ei ol enä nimpal pimmiä. Mää tei vaimol ja itellen kuuma rommitoti ja mee istutti ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.

Maanantai 2. helmikuuta

Mää heräsi ja kattosi akkunast pihal. Koko maisemam peitti uus puhtavalkone lumi. Hiano näky! Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven lumityä ja nauti joka kolallisest.. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl teknise virasto aura auras tiä ja tyäns lume porti ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi porti erusta taas auki.

Tiistai 3. helmikuuta

Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet. Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyäv valmiks, tuli aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskian harmaat.

Keskiviikko 4. helmikuuta

Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas kiristys. Kaatusin perssellen jalkakäytäväl. 22 eurom poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.

Torstai 5. helmikuuta

Viäläki nii kauhja kylm. Mää myi vaimo auto ja osti maasturi, et hää päässe töihi. Auto liukus kuitenki päi kairet ja oikkia etukulma meni aika pahaste kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Molemma auto ova iha sualas ja kuras. Tiaros ol lumitöit tänäpä. Se perkele aura ajo meiä ohitte kaks kertta.

Perjantai 6. helmikuuta

10 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtäm puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö oliva poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja oli poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai toise aste palovammoi kässi ja silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.

Lauantai 7. helmikuuta

Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja. Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol. Jos mää saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka kytikses ja orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks! Sähkö ova viälki poikki. Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei katto kestä tol lume paino.

Sunnuntai 8. helmikuuta

Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu jäät, ja herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tuli. Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Vaimo jät mun. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must on tulos lumisokkia. Mää em pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks.

Perkele, mää muuta Espanja. Vitutta nii perkeleste! Saatana lumi ja koko talv.