Ti 24.3.98:
Aamulla kävin itsepalvelupesulassa pyykillä. Laitos oli täysin automatisoitu ja olin ainoa elävä olento siellä. Koneiden käyttöohjeet olivat vain espanjan kielellä. Ainoa varsinainen ongelma oli saada vaihdetuksi sopiva määrä koneisiin sopivia kolikoita. Se ei onnistunut muuten kuin etsimällä sellainen myymälä, josta sain ostetuksi jotakin suoraan kadulta. Sitä ennen löysin pelihallin rahanvaihtoautomaatin, mutta pelkäsin sen antavan liian pieniä kolikoita tai pahimmassa tapauksessa pelimerkkejä. Lähellä oli kyllä isoja kauppoja, mutta en kehdannut mennä niihin pyykkikassin kanssa. Se olisi kuitenkin herättänyt kassalla epäilyksiä, onko likapyykin sekaan piilotettu jotakin maksamatonta tavaraa. Jo aiemmin olin katsonut sanakirjasta astianpesuaineen ostoa varten olennaisimmat sanat (astianpesu = lavado de platos). Pesulaan lähtiessäni täydensin sanavarastoani vielä sanalla pesuaine = detersivo. Tuolla kielitaidolla pärjäsi pesulassakin melko hyvin. Ainoa virhetoiminto oli se, että ostin vahigossa 2 pakettia pesuainetta kun luulin, että toisesta aukosta tulee huuhteluainetta.

Kirjoitetusta espanjan kielestä saa kyllä aika hyvin selvää, vaikka ei olisi espanjaa koskaan opiskellutkaan. Suullisesta ei voi sanoa samaa. Kuitenkin, kun ensimmäisessä kaupassa tarjosin vettä ostaessani - siis jo perjantaina - maksuksi edelliseltä Espanjan matkaltani säästyneitä kolikoita, myyjä sanoi useampaan kertaan "Finito". Ymmärsin hänen tarkoittaneen, että vanhat 5-25 pesetan kolikot eivät ole enää käypää rahaa.

Ma 23.3.98:
Heitin pois talviturkin, kuten on tapana sanoa. Tosin uin jo perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina hotellin uima-altaassa, mutta sitä pidin vasta viime vuonna ihoon kiinni sulaneen talviturkin liuottamisena. Viime vuonna en tullut nimittäin uineeksi kertaakaan. Tällä viikolla aloitin siis meriuintikauden rannalla, jossa jotkut surffailivat ilman internetiä tai muuta verkkoa perinteisellä laudalla. Yritin ymmärtää, kuinka he oikein nousivat laudan päälle seisomaan - ja melkein sen ymmärsinkin. Surffilautojen vuokrauspaikan löysin vasta viimeisenä päivänä ennen paluuta Suomeen, joten ei ollut kovin suurta kiusausta yrittää itse tuota lajia. Kiinnitin huomiota siihen, että kaikilla surffaajilla oli jonkinlainen suojapuku - ilmeisesti ns. märkäpuku - ja että he puhdistivat surffilautansa huolellisesti ennen sen laittamista autoon.

Ruokailu helpottui olennaisesti maanantaina, kun löysin paikallisen Jagellonican eli Restaurante Foliaksen, joka oli aivan uinti- ja surffauspaikan lähellä. Ruokaa odotellessa saattoi seurata molempia toimintoja. Jagellonica on suosikkiruokapaikkani Helsingin Itäkeskuksessa. Kummassakin ravintolassa saa hyvän lounaan noin 40 markalla.

Su 21.3.98:
Sunnuntaina heräsin Teneriffalla viihtyisässä 2-kerroksisessa huoneistohotellissa. Oheiset kuvat ovat esitteestä. Todellisuudessa vastapäisessä asunnossa ei asunut mustia miehiä vaan vaaleita pohjoismaisia nuoria naisia.

Lauantaina olin syönyt aamiaiseksi "Full English Breakfast" saman kadun varrella olevassa kahvilassa, jossa ainakin tarjoilija oli aito englantilainen - lieneekö ollut itse "Full English" ?:-) Aamiaisen kadulla mainostettu hinta oli muistaakseni ESP 450, mutta lasku oli kuitenkin noin ESP 800. Ilmeisesti kaksi ylimääräistä leipäpalaa maksoi vähän enemmän kuin annoksen muut komponentit, joita oli runsain mitoin. Monien ravintoloiden edustalla oli mainos, jonka mukaan siellä tarjoillaan em. breakfast klo 10-13. Muistan, että Lontoossa sitä ei edes saa klo 10:n jälkeen. Joka tapauksessa yksi sellainen aamiainen riitti viikon matkalle ja muina aamuina laitoinkin sitten itselleni aamiaista omassa asunnossa sellaisista paikallisista herkuista kuin Nescafé, saksalainen ruisleipä, saksalainen kahvikerma "Die Leichte", saksalainen juusto ("Deutsche Butterkäse") sekä espanjalainen jugurtti ja espanjalaiset kylmät juomat. Tuo valikoima kuvastaa hyvin sitä, mitä lähikaupoista helpoimmin löytyi. Lisäksi olin ostanut kaupasta tuoreita hedelmiä, jotka oli varmaankin tuotu sinne jostakin pohjoisesta. Kanarian saarillahan kasvaa vain banaaneja omasta takaa.

Suomessa oli tuona sunnuntaina "Marian päivä". Lieköhän sillä jotakin tekemistä sen kanssa, että juuri ja vain sinä päivänä majapaikassa työskentelevä siivooja ja huoltomies tervehtivät minua sanomalla "Hola Maria!". Muina päivinä tervehdys oli vain "Hola!"

Sunnuntaina aloin tutustua paikallisiin elektroniikkamarkkinoihin. Kaupoista noin puolet oli sunnuntaina auki. Tarkoitukseni oli ostaa pieni nauhuri. Kaupoissa kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että digitaalikameroita oli paljon monissa kaupoissa, mutta muuta PC-tavaraa ei lainkaan. Sunnuntain edullisin hinta hakemani tyyppiselle nauhurille asettui 6000 pesetaan eli noin 220 markkaan. Myyjä painotti sitä, että sunnuntaisin on erikoishinnat ja että minun on parasta tehdä kauppa sinä päivänä, koska en ole siellä enää toista sunnuntaita. En kuitenkaan noudattanut hänen neuvoaan, vaan ostin nauhurin toisesta liikkeestä maanantaina hintaan ESP 3950 eli noin 146 mk. (Lisäys 12.4.98: Näin Helsingissä samantapaista nauhuria myytävän hintaan 395 mk.)

Tarkoitukseni oli pitää hermoverkkoni irroitettuna internetistä tuon matkan ajan ja se olikin helppoa Playa de las Americassa. Siellä ei näkynyt merkkiäkään internetistä. Vieroitusoireiden vallassa kysyin kuitenkin yhdeltä tietokonegrafiikkaa myytäväksi laativalta mieheltä, voiko siellä missään käyttää internetiä. Hän vastasi, että Playa de las Americassa ei voi, mutta kävelymatkan päässä olevassa Los Cristianoksessa on turisteja varten yksi internetkahvila. Kävin matkani aikana kyllä kerran Los Cristianoksessa, mutta en etsinyt sieltä tuota kahvilaa. Sensijaan turvauduin korvikkeeseen eli soittelin useamman kerran kännykällä Suomeen ja kerran Pariisiinkin.

Telen kännykkä toimikin Teneriffalla mainiosti. Kenttä oli voimakas kaikkialla, missä sitä kokeilin, ja kuuluvuus oli hyvä. Siihen missä Suomessa lukee "Tele Duo1", ilmestyi siellä teksti "Airtel" lähes heti kytkettyäni puhelimeen virran päälle. Mitään erityistä ei tarvinut tehdä. Kun olen tallentanut muistiin kaikki suomalaiset puhelinnumerot "+358"-alkuisina, ne toimivat sieltä aivan yhtä kätevästi kuin Suomestakin. Piruuttani kokeilin myös Meritan GSM-saldopalvelua, jonka numeron alkuun en ollut tallentanut Suomen suuntanumeroa. Siihen vastasi Airtelin tietokoneen espanjaa puhuva naisääni ja samalla kännykän näyttöön ilmestyi suomeksi teksti "Tarkista numero". Epäselväksi jäi, laskutetaanko ulkomaisella kännykällä soitetut paikallispuhelut ulkomaanpuheluina vaiko paikallisina matkapuheluina. Eräs suomalaisteekkari väitti tietävänsä, että ainakin Radiolinja laskuttaa myös paikallispuhelut ulkomaanpuheluina. Telen hinnastossa sanotaan vain, että maksu on "ulkomaisen operaattorin perimä maksu + Suomen ALV + 5% laskutuslisä". Mutta siinä ei siis oteta lainkaan kantaa siihen, periikö ulkomainen operaattori puhelusta koti- vai ulkomaanpuhelun maksun.

Kirjoittajan kotisivulle Kommentteja kirjoittajalle

Copyright © 1998: Timo Ahjos