Opettaja, toimittaja, tulkki Jukka Petrov

Kuolleet: Maalaispojan tie vei valtiojohtajien vierelle

Vaiheikkaan elämän läpikäynyt, opettajana, toimittajana ja valtionpäämiesten tulkkina toiminut Jukka Petrov kuoli 30. syyskuuta Petroskoissa 85-vuotiaana. Hän syntyi huhtikuussa 1914 Kontokin kylässä Vienan Karjalassa.

Jukka Petrov vietti lapsuutensa Akonlahden Munankilahden kylässä. Jo 14-vuotiaana hän kuitenkin lähti Akonlahdesta kävelemällä tuohikontti selässä kohti Petroskoita, sillä hän halusi valmistua kutsumusammattiinsa opettajaksi.

Monennäköistä estettä oli voitettava, ennen kuin hän 1930-luvun alussa pääsi luokan eteen opetustehtäviin, ensin opettajakurssilaisena Haikolan kyläkoulussa, joka toimi pirtissä.

Eikä hänen ensimmäinen varsinainen koulunsakaan ollut aivan tavallinen. Se oli Äänisen takana Puutoisten piirissä toiminut erikoiskoulu, jossa oppilaina oli kulakkien lapsia. Seudulle oli näet koottu eri puolilta Karjalaa kulakkien ja muiden "luokkavihollisten" perheitä "proletarisoitumaan". Jukka Petrov pääsi Puutoisiin opettajaksi 1933 päätettyään Petroskoin suomenkielisen opettajaopiston.

Muutamia vuosia myöhemmin Petrov oli itse kansanvihollisten kirjoissa ja hänet erotettiin pedagogisesta instituutista, jossa hän oli jatkamassa opiskelujaan. Hän oli sinisilmäinen kylän kasvatti eikä ymmärtänyt tuollaisten ratkaisujen poliittista luonnetta. Koska hän ei mielestään ollut tehnyt mitään väärää, hän haastoi perustuslakiin vedoten Neuvostoliiton valtion oikeuteen laittomasta erottamisesta - ja voitti juttunsa.

Tulkki Jukka Petrovista tuli sattumalta. Sodan aikana esimies huomasi hänen kielitaitonsa ja otti hänet esikuntaansa. Lopulta hän päätyi kenraalien tulkiksi ja sitä tietä sitten Suomeen valvontakomission kielenkääntäjäksi.

Tässä tehtävässään hän pääsi seuraamaan elämää vallan huipulla. Noina vuosina hän tulkkasi kahta Suomen presidenttiä, C. G. Mannerheimiä ja J. K. Paasikiveä, sekä useaan otteeseen silloin ministerinä ollutta Urho Kekkosta. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Petrov oli kenraali G. M. Savonenkovin henkilökohtaisena tulkkina.

Kun Jukka Petrov 1950- ja 1960-luvuilla toimi lehtimiehenä, hän joutui huipputason tulkkaustehtäviin valtiovierailujen yhteydessä. Tuolloin hänen palvelujaan tarvitsivat muun muassa Leonid Brezhnev ja Nikolai Podgornyi. Vielä 1980-luvulla hänet kutsuttiin tulkkaamaan Mauno Koiviston ja Aleksei Kosyginin puheet ja keskustelut heidän vihkiessään Kostamuksen kombinaatin käyttöön.

Pisimmän työuransa Jukka Petrov teki kuitenkin toimittajana. Ensimmäiset kokemuksensa lehtityöstä hän sai talvisodan aikaan Otto Ville Kuusisen kansanarmeijan äänenkannattajassa. Sotien jälkeen hän toimi vielä opettajana, mutta 1950-luvun alkupuolella hänet komennettiin lehtimiestehtäviin.

Hän oli muun muassa Karjalan vanhimman suomenkielisen sanomalehden, nykyään Karjalan Sanomien nimellä ilmestyvän, silloisen Neuvosto-Karjalan päätoimittajana.

Toimittajan työ toi Petrovin pitkäksi ajaksi Suomeenkin. Hän oli täällä monta vuotta uutistoimisto APN:n palkkalistoilla ja vuodesta 1971 runsaat kolme vuotta Suomi-Neuvostoliitto-Seuran julkaiseman aikakauslehden Maailma ja me toisena päätoimittajana.

Jukka Petrov ehti kirjoittaa mielenkiintoisesta elämästään pienimuotoisen muistelmateoksen Tornin, Kremlin ja Linnan tulkkina, joka ilmestyi keväällä hänen 85-vuotissyntymäpäivänsä yhteydessä.

MARKKU NIEMINEN

Kirjoittaja on kuhmolainen kirjailija, joka tunsi Jukka Petrovin henkilökohtaisesti.