Poimintoja kirjan johdantoluvusta

s.14: Vuonna 1982 Oslosta tullut tieto muutti sekä oman elämäni että tutkimukseni suuntaa. Vuoden 1982 Nobelin lääketieteenpalkinto annettiin kahdelle ruotsalaistutkijalle, Sune Bergströmille ja Bengt Samuelsonille Tukholman Karoliinisesta instituutista ja englantilaiselle tutkijalle nimeltä John Vane, joka oli Royal College of Surgeonsin jäsen Englannissa. Palkinnon perusteena oli tutkijoiden eikosanoidihormonitutkimus. John Vane sai palkinnon oikeastaan vanhan tutun asetyylisalisyylihapon tutkimisesta.

Tuohon aikaan kukaan rasvatutkimuksen ulkopuolelta ei ollut kuullut heidän työstään. Ennen näiden kolmen tunnetuksi tuloa kaikki tiesivät jotain aspiriinin vaikutuksista - se lievittää kipua, alentaa kuumetta jne., mutta kukaan ei tiennyt, miten aspiriini elimistössä lopulta vaikuttaa. Nämä kolme nobelistia kykenivät selvittämään, miten aspiriini tehoaa: se vaikutta elimistön eikosanoidihormoneihin.

s.15: Nämä hormonit, joita on elimistössä useita satoja, kuuluvat kehon tärkeimpiin ja voimakkaimpiin aineisiin. Ne toimivat tavallaan eräänlaisena "pääkatkaisijana" ja säätelevät käytännöllisesti katsoen kaikkia elimistön toimintoja, mukaan lukien sydämen toiminta, immuunijärjestelmä sekä järjestelmät, jotka säätelevät sitä, kuinka paljon rasvaa kehomme varastoi (ja siten määräävät, paljonko painamme). Eikosanoidit ovat elintärkeitä terveydellemme ja hyvinvoinnillemme, ja itse ajattelen niiden olevan eräänlainen "molekyyliliima", joka pitää ihmisen kehon koossa.

Tietyt luontaisten rasvojen yhteydessä esiintyvät rasvahapot ovat eikosanoidien rakennusaineita. Mutta Bergströmin, Samuelssonin ja Vanen Nobelin palkinnon saanut tutkimustyö avasi silmäni näkemään, miten tärkeitä eikosanoidit todella ovat. Ymmärsin, että jos eikosanoideja voitaisiin säädellä, olisi mahdollista hallita lähes ihmisen koko fysiologiaa, myös sydämen ja verisuonten toimintaa.

Ymmärsin myös, että koska eikosanoidit liittyvät miltei jokaiseen kehon toimintaan, niden hallitseminen voisi muuttaa koko terveys- ja sairauskäsityksen. Tuntui järkevältä ajatella, että eikosanoidihormonien epätasapaino saattaisi hyvinkin olla syys useisiin sairauksiin kuten diabetekseen, sepelvaltimotautiin, reumaan ja syöpään.

Jos edellä sanottu pitää paikkansa, niin huolehtimalla kehon eikosanoidihormonien tasapainosta olisi mahdollista ehkäistä tai jopa hoitaa näitä sairauksia. Ja mikä vielä parempaa, tämä saattaisi auttaa ihmistä elämään mahdollisimman terveesti, ja samalla elämän laatu paranisi. Lopullinen palkinto eikosanoidihormonitasapainosta olisi lähes "euforinen tila" eli jatkuva hyvänolontunne, jonka ihminen saavuttaa silloin, kun kaikki toimii sataprosenttisesti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Tätä tilaa, kun onnistuu fyysisessä suorituksessa täydellisesti, urheilijat kutsuvat nimellä zone eli ihannetila.

Kaikki tietävät, että huippu-urheilijan on erittäin vaikeaa saavuttaa tämä ihannetila eli yltää täydelliseen suoritukseen. Ja silloinkin, kun urheilija tässä onnistuu, tilaa kestää vain hetke, yleensä vain muutaman minuutin. ...

s.16: Syöpälääkkeen annossa on myös oma ihannetilansa, niin kutsuttu terapeuttinen eli hoitoalue. Tämä tarkoittaa, että jos syöpälääkkeen pitoisuus on liian pieni, se on tehoton, mutta jos pitoisuus on liian suuri, se on myrkyllinen. Oikein annosteltuna lääke toimii niin kuin sen pitääkin, eli sillä on hoitava vaikutus.

s.17-18: Tämä kirja kertoo, miten eikosanoidihormonitasapainoa voidaan säädellä ja päästä sitä kautta "ihannetilaan".

Saamani tulokset ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että tämä ruokavalio on tie olotilaan, jossa jokainen paremmin sekä psyykkisesti että fyysisesti. Mielestäni tämän ruokavalion noudattaminen vie "ihannetilaan".

Olen varma siitä, että "ihannetilaan" pääsy ja siellä pysyminen auttaa ihmistä välttymään sepelvaltimotaudilta. Se pystyy auttamaan jopa jo sairastuneita. "Ihannetilassa" pysyminen on paras suoja syöpää vastaan, ja sillä on myönteinen vaikutus myös mm. diabeteksen, reuman ja psyykkisten sairauksien, kuten masennuksen hoidossa.

Ihannetilassa pysyminen auttaa meitä pääsemään henkilökohtaisiin tavoitteisiimme: elämme pidemmän ja paremman elämän. Ihannetilassa pysyminen auttaa meitä suoriutumaan kaikesta parhaalla mahdollisella tavalla tunti tunnilta, päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta, koko loppuelämämme.

Nämä väittämät eivät ole ainutlaatuisia. Jokainen uuden ruokavalion esittäjä väittää periaatteessa samaa. ... Olet saattanut jo kokeilla jotakin noista nykyisin kovasti muodissa olevista dieeteistä, joissa neuvotaan syömään niukasti rasvoja, vain vähän proteiinejä ja todella runsaasti hiilihydraatteja. Olet varmasti myös todennut, että dieetit eivät tehonneet. Nämä dieetit eivät voi tehota, monestakin syystä. Ne eivät auta ihmistä painonpudotuksessa eivätkä parempii fyysisiin suorituksiin. Mielestäni runsaasti hiilihydraatteja sisältävät dieetit ovat suorastaan haitallisia ja voivat aiheuttaa sairastumisen. Miksi?

Koska ne rikkovat biokemian lakeja, ja vain biokemian lakeja noudattamalla ihmisellä on mahdollisuus päästä "ihannetilaan".

Parasta tässä kirjassa esitetyssä ruokavalio-ohjelmassa lienee se, että sitä on helppo noudattaa. Kenenkään ei tarvitse syödä ihmeellisiä erikoisruokia eikä nähdä nälkää, mikä sa ihmiset yleensä palaamaan vanhoihin ruokatottumuksiinsa. Ruoka on maukasta eikä maistu puulta, kuten vähärasvaisen dieetin ruuat yleensä maistuvat. Voit edelleen käydä ulkona syömässä ja mikä tärkeää, voit taas syödä myös jäätelöä.

s.18: Toivon, että tämä kirja herättää runsaasti keskustelua niin terveydenhuollon asiantuntijoiden kuin tavallisten ihmisten keskuudessa. Toivon myös, että tämä kirja auttaa ihmisiä ymmärtämään ruokavalion tärkeyden. Ja samalla toivon sen pystyvän poistamaan vaaran, joka piilee liikaa hiilihydraatteja sisältävässä ruokavaliossa. Tällainen ruokavalio on juuri nyt kovasti suosiossa.

Kun ymmärrät, mistä "ihannetila"- eli Zone-ruokavaliossa on kysymys, se saattaa muuttaa elämäsi kokonaan. Tehtäväsi on nyt vain tämän kirjan lukeminen ja annettujen ohjeiden mukaisen dieetin noudattaminen. Se koituu sinun omaksi parhaaksesi.

Koko tekstin alkuun Kirjan sisällysluetteloon Tämän sivun alkuun