Huomasin eilen Suomalaisessa Kirjakaupassa Barry Sears'in uusimman kirjan "Zone ikääntymistä vastaan", hinta 175 mk. Muistan viime talvelta, että Akateemisessa Montignacin kirjat olivat paljon halvempia kuin Suomalaisessa. Siksi en ostanut tuota kirjaa heti oikopäätä, vaan kävelin Akateemiseen katsomaan, paljonko se siellä maksaa. Hinta oli 125 mk! Ostin sen sieltä ja samalta pöydältä myös kirjan "Montignacin laihdutusmenetelmä naisille" hintaan 59 mk. Se maksoi talvella Suomalaisessa yli 200 mk. Silloin lainasin sen vain kirjastosta kuukauden ajaksi. Tuossa naisille osoitetussa kirjassa on ravinto-opilliset asiat selitetty perusteellisemmin kuin Montignacin edellisessä kirjassa "Syön hyvin ja siksi laihdun". Siksi suosittelen naisille osoitettua kirjaa myös miehille. -- Ostin samalla käynnillä vielä kolmannenkin kirjan, joka on Deepak Chopran "Polku rakkauteen". Minulla on se ennestään englanninkielisenä, mutta kielitaitoni ei oikein riittänyt sen lukemiseen. Suomenkielinen pehmeäkantinen maksaa vain 60 mk. Se on naurettava hinta kirjasta, jossa on niin painavia ajatuksia niin tärkeästä asiasta.
Päivähoitopaikkaani asennettiin huippumoderni kahviautomaatti, josta saa tavallisen "kaffe brutal":in lisäksi sellaisia herkkuja kuin "espresso", "mocca" ja "cafe parisienne". Marraskuun lopun jälkeen en ollut juonut kahvia kuin kylässä käydessäni ja sellaisissa kokouksissa, joissa on ollut kahvitarjoilu. Nyt olen juonut muutamana päivänä noita tuon uuden automaatin erikoisuuksia - kuitenkin enintään vain yhden kupin päivässä.
Työpaikkaruokailusta:
Olen nyt tehnyt pari viikkoa työtä asiakkaan tiloissa ja syönyt lounaan työpaikan henkilöstöravintolassa, joka on lajissaan hyvin tyypillinen. Kun arvioin lounasravintolan tarjontaa Zone-pohjalta, en ihmettele lainkaan sitä, että aikanaan ajauduin niin pahaan hiilihydraattikierteeseen. Siltä välttyäkseen täytyy kyllä valikoida ruokansa aika nirsosti ja jättää suuri osa aterian hintaan kuuluvista asioista ottamatta. Tyypillisesti jo pääruoka-annos tulee helposti liian runsaaksi ja hiilihydraattipitoiseksi, ellei erikseen pyydä, että perunaa tai riisiä laitetaan vain vähän. Onneksi siellä on mahdollisuus keskustella suoraan annostelijan kanssa, jolloin ei tule sitä omantunnonkysymystä, voiko puolet lautasella olevasta ruuasta heittää roskiin vai pitääkö lautanen syödä tyhjäksi. Salaattipöydästä saa lähes yksinomaan hiilihydraatteja, paitsi salaattikastikkeesta rasvaa. Salaattipöydän antimia otan kuitujen ja vitamiinien vuoksi. Juomaksi otan joko vettä tai piimää. Muuta en sitten otakaan. Nimittäin jo näillä eväillä lounaasta tulee lievästi liian hiilihydraattipitoinen. Muutamana päivänä olen huomannut sen aiheuttaman haitallisen insuliinivaikutuksen eli pari tuntia syömisen jälkeen alkavan väsymyksen, joka pakottaa syömään jotakin makeaa.
Useimmat muut ihmiset pyytävät pääannokseen enemmän perunaa tai riisiä ja ottavat reilusti leipää. Monet ostavat vielä jälkiruuaksi kahvin ja jonkinlaisen leivonnaisen ja/tai erityisen jälkiruuan. Nuo ovat tietysti kaikki lähes pelkästään hiilihydraatteja, paitsi leivän päälle laitettava voi tai margariini (ja leivonnaisten sisältämä rasva).
Yritän siis pitää työpaikkalounaan melko pienenä. Jottei nälkä pääse haittaamaan työntekoa, syön aamulla kotona zone-aterian ja iltapäivällä zone-välipalan. Jälkimmäinen on koostunut Nutrilett-patukan puolikkaasta ja joko Semper-merkkisestä tai muusta vastaavasta ravintojuomasta. Juomina olen kokeillut eri päivinä kaakaota, appelsiinimehua ja monihedelmämehua. Mutta ne eivät siis ole tavallista mehua tai kaakaota vaan sellaisia apteekissa myytäviä ravintojuomia, joissa on hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa kutakuinkin zone-suhteissa ja sen lisäksi kaikkia ihmisen tarvitsemia vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita.
Vaatimattoman näköisen välipalan hinnaksi tulee noin 20 markkaa, sillä Nutrilett-patukan puolikkaan (29g) hinnaksi tulee 6 mk ja 2 dl:n juomapurkki maksaa 13.70-14.90 mk. Nälkä siitä kuitenkin menee ja olo on sen jälkeen tukevampi kuin jos olisi esim. juonut kahvia pullan tai keksien kanssa, kuten minunkin tapani aikanaan oli.
Kun edellä sanottuihin lisätään vielä syömiset illalla kotona, yhteenlasketut päivittäiset ruokamenot ovat nousseet sangen korkeiksi kotona työskentelyyn verrattuna. Työpaikalla työskentely on kyllä muuten tuottavampaa. Lisäbonuksena on se, että kun tottuu arkena heräämään klo 6.30, herää viikonloppunakin jo ennen kahdeksaa.
Rasvaprosentin mittauksesta:
Hiljattain pidetyillä Sportexpo-messuilla oli kuulemma armeijan osastolla mahdollisuus mittauttaa rasvaprosenttinsa laitteella, jonka toiminta perustui sähkövirran kulkuun kehon läpi. Eräs asiasta minulle kirjoittanut henkilö oli saanut sillä noin 4 prosenttiyksikköä pienemmän rasvaprosentin kuin Sears'in Zone-kirjojen liitteenä olevalla menetelmällä itse mitaten. Hän arveli, että Sears'in kirjoissa esitelty menetelmä, jonka alkuperäinen lähde on tri Michael Eades'in kirja "Thin So Fast", antaa systemaattisesti liian korkeita rasvaprosentteja.
Itselläni on kuitenkin sellainen käsitys, että Sears'in kirjoihin liitetyt taulukot ovat syntyneet seuraavasti: On mitattu suuri joukko ihmisiä jollakin sairaalaoloissa käytettävällä menetelmällä - olikohan sen nimi Biostat? Sitten tulokset on taulukoitu muutaman argumentin mukaisesti. Naisilla nuo mitatut argumentit ovat lantion keskimääräinen ympärysmitta, vyötärön keskimääräinen ympärysmitta ja pituus. Miehistä mitataan vyötärön ja paremman käden ranteen keskimääräinen ympärysmitta sekä paino. Kummassakaan tapauksessa ei siis varsinaisesti rasvaa mitata ollenkaan, vaan sen määrä päätellään sitten taulukosta katsomalla.
Mielestäni tuon taulukkomenetelmän ainoa olennainen heikkous on se, ettei ohjeissa ole sanottu, kuinka mahan pitää olla mittauksen aikana. Esim. itse pystyn muuttamaan vyötäröni ympärysmittaa noin 6 cm vetämällä mahaa sisään tai antamalla sen pullistua ulospäin. Nykyisin saan rasvaprosentikseni 19%, kun vyötärön ympärysmittana on "tavallisen", "pullistetun" ja "sisäänvedetyn" keskiarvo. Tavoitteena oleva rasvaprosentti 15% edellyttäisi nykyisellä painollani, että vyötäröni ympärysmitta olisi 3 cm nykyistä lyhyempi. Saan sellaisen ympärysmitan aikaan vetämällä vatsaa sisään mittauksen aikana.
Luultavasti nyt on oikea aika lopettaa tämä säännöllinen viikottainen raportointi. Suoritan punnitukset edelleen sunnuntaiaamuisin ja päivitän oheisen taulukon, mutta kirjoitan verbaalisia kommentteja tälle sivulle vain silloin, jos on jotakin muutakin kerrottavaa, kuin että paino on pysynyt ennallaan.
Zonella ja Montignacin menetelmällä on toki muitakin tarkoitusperiä kuin ruumiinpainon normalisointi. Sellaisia ovat yleinen terveys ja energisyys. Kokemukseni mukaan ravinto vaikuttaa kokonaisaineenvaihduntaan, josta esim. aivojen aineenvaihdunta muodostaa yhden osa-alueen. Ehkä jätän yksityiskohtaiset arviot niistä asioista kuitenkin neurologien ja psykiatrien laadittaviksi :-)
Verkkoklinikan laihdutuskeskustelussa on kuluneella viikolla kinasteltu jossakin lehdessä olleesta väitteestä, että kahvi lihottaa. Liityin siihen keskusteluun eilen seuraavalla puheenvuorolla:
"KAHVIN LIHOTTAVUUDESTA: Olen ymmärtänyt asian siten, että säännöllinen kahvin juonti ärsyttää haimaa. Kun haima on herkkänä, se erittää eri tilanteissa insuliinia helposti liikaa, jolloin rasvaa varastoituu. Lihottava aine ei siis tule siitä kahvista vaan muista ruuista - eikä välttämättä syödystä rasvasta vaan yhtä hyvin rasvattomista hiilihydraateista. Montignacin mukaan pyylevien ja muunlaisten ihmisten olennaisin ero on se, että edellisillä on herkempi haima. Montignacin ja Zonen dieettien keskeisiin tavoitteisiin kuuluu juuri haiman rauhoittaminen. Muistaakseni tee on siinä suhteessa ihan yhtä pahaa kuin kahvi."
Itse en ole juonut kahvia ZonePlus-kaudellani kuin muutaman kerran kylässä käydessäni. Aiemmin join ainakin 3 kuppia joka päivä. Teen juonti ei ole koskaan ollut tapanani.
Torstaina 9.3.2000 kävin vielä hiihtämässä. Söin kuluneella viikolla melkein joka päivä jälkiruokana mämmiä kuohukerman kanssa. Lisäsin niiden ravintoainekoostumuksen juuri Excel-taulukkooni. Laskelmani mukaan erillisenä välipalana tuo yhdistelmä vaatii pohjalle jotakin proteiinia (esim. muutaman kalkkunaleikkeen) ja sitten noin 25 g kuohukermaa 100 mämmigrammaa kohden. -- Kuluneella viikolla oli myös laskiaistiistai, mutta laskiaispullat jätin tänä vuonna väliin :-)
Verkkoklinikan Laihdutuspalstalla oli 10.3.2000 Hesarissa 1/4-sivun mainos. Palstalla keskusteltiin hiljattain vaakojen tarkkuuksista. Kysymys oli erityisesti siitä, antaako elektroninen vaaka tarkempia tuloksia kuin perinteinen mekaaninen. On tietysti harmillista, jos vaaka näyttää virheellistä mittaustulosta. Jos se näyttää oikein, näytön tarkkuudella ei ole merkitystä - siis sillä, näkeekö siitä painon 1/4-kilon, 100 gramman, 10 gramman vai 1 gramman tarkkuudella. Painoon vaikuttaa nimittäin tuon verran sekin, paljonko ruokaa ja juomaa on mahassa ja suolistossa.
Jos painon kehitystä haluaa luotettavasti seurata, vaa'an tarkkuutta tärkeämpi asia onkin punnitustilanteen vakiointi. Esim. itse suoritan "virallisen viikkopunnituksen" sunnuntaiaamuisin vessassa käynnin jälkeen ennen aamuateriaa. Kun olen suorittanut "epävirallisia punnituksia" satunnaisesti myös muina aamuina, monena viikkona olen huomannut sellaisen viikkorytmin, että painoni on alimmillaan tiistaiaamuna ja nousee sitten taas viikonloppua kohden.
Sivulla "Näin minä sen ymmärrän" on ollut kiusallinen virhe, jonka huomasin ja korjasin vasta pari päivää sitten. Moni ehti varmasti ihmetellä kappaleiden outoa numerointia. Numerointi meni hassusti, koska numerot eivät ole tekstiin kirjoitettuina vaan lukijan selainohjelma luo ne, ja numerointia ohjaavassa koodissa oli pieni virhe.
Verkkoklinikan Laihdutuskeskustelussa on välillä puhuttu perunasta. Montignacin mukaan perunoita on tarpeetonta syödä, koska ne sisältävät lähinnä vain tärkkelystä, jonka verensokeriarvo on korkea. Hänen mukaansa perunan vitamiinit tuhoutuvat kuorittaessa ja keitettäessä. Suomessa perunaa suositellaan yleisesti - en tiedä tarkemmin, mistä syystä. Itse en ole syönyt joulun jälkeen yhtään perunaa muuten kuin tyhjentäessäni yhden joulukuussa ostamani perunalastupussin. Olen sanonut keskusteluissa jääväni odottamaan, mihin puutostautiin perunan puutteen vuoksi sairastun. Koska täällä Malmilla asuttiin ja käytiin kauppaa jo 300 vuotta ennen kuin peruna tuli Eurooppaan, en usko sen olevan biologisesti välttämätöntä ravintoa. — Perunan poisjättämisestä on taas se hyöty, että se antaa mahdollisuuden syödä jotakin muuta hiilihydraattia, josta tykkään enemmän. Esim. parin viime viikon aikana olen syönyt usein jälkiruokana mämmiä.
Vitamiinien ja hivenaineiden saannin suhteen olen nykyisin hiukan epävarmalla pohjalla, kun valikoin itse syömiseni. Siksi olen Zone-kaudella alkanut syödä varmuuden vuoksi vitamiineja myös pillereinä. Viime aikoina olen ottanut yhden C-vitamiini-poretabletin, yhden B-monivitamiinitabletin ja kaksi 50 mg:n rautapilleriä päivässä. Toisinaan otan vielä suonenvetojen estämiseksi "Multi-Kalkki"-tabletin, joka sisältää kalsiumia, magnesiumia, C-vitamiinia ja D3-vitamiinia. Viimeksi mainitun nauttiminen korvaa em. poretabletin, koska molemmissa on 60 mg C-vitamiinia.
On syytä muistaa, että Zone ei ole pelkkää syömistä vaan siihen kuuluu myös liikunta. Liikuntani käsittää aamulla joogaa (noin 5 päivänä viikossa), päivän mittaan kävelyä asioilla ja noin tunnin sauvakävely- tai hiihtolenkin (noin 5 päivänä viikossa). Jos tuo pidempi lenkki ei ajoitu iltaan, kävelen illalla vielä sellaisen koiranulkoilutuskävelyn - valitettavasti ilman koiraa.
Keväisillä aurinkoisilla hangilla hiihtely on ollut 1970-luvun alusta alkaen haaveenani, jota aloin toteuttaa vasta viime viikolla. Se on siis osa sitä elämää, jota olen kuvitellut eläväni sitten, kun "alan elää". Edellisen kerran hiihdin armeijassa vuonna 1974 ja lyhyen matkan iltapimeässä Saariselällä vuokrasuksilla vuonna 1986. Ostin monot, sukset ja sauvat joskus 1980-luvulla, mutta vasta tämän vuoden tammikuussa ensimmäisen kerran hiihdin niillä. Monot olivat kuitenkin kuivuneet kaapissa ja toisen monon pohja meni 20 minuutin hiihdon jälkeen kärjestä poikki. Kun pitkän etsinnän jälkeen löysin niihin siteisiin sopivat, siis riittävän vanhanaikaiset monot, hiihtokelit olivat jo sulaneet. Vasta nyt viimeksi kuluneella viikolla sitten lopulta sekä välineet, keli että mieliala "mätsäsivät". Nyt olenkin sitten hiihdellyt melkein joka päivä. Hiihtoreittini varrella on kahdet ulkovoimistelutelineet, joissa kokeilen aina muutamia punnerruksia ja leuanvetoja.
Kuluneella viikolla olen syönyt enemmän kuin edellisellä ja ollut monena päivänä melko lähellä "ihannetilaa". Erityisenä sesonkiherkkuna on ollut mämmi kuohukerman kassa. Sitä olen syönyt melkein päivittäin, mutta koska se arvattavasti sisältää lähinnä vain hiilaria ja rasvaa, olen syönyt sen alle aina jotakin proteiiniruokaa.
Verkkoklinikalle kirjoitteleva Zone-harrastaja "Merviira" on avannut Zone-aiheisen keskustelufoorumin osoitteeseen www.zonelife.net. Suosittelen sillä varauksella, että siellä on linkkejä sellaiseenkin laihdutusinfoon, joka ei ole Zone-periaatteiden mukaista.
Osallistumiseni Verkkoklinikan Laihdutuskeskusteluun on vaikuttanut siihen, että ajatteluni ja tämä raportti ovat tulleet aika laihdutushenkisiksi. Siksi on syytä palauttaa mieleen, että Zone ei ole varsinaisesti mikään laihdutuskuuri eikä tavoitteena ole mahdollisimman kevyt ruumiinpaino. Tavoitteena on hormonaalinen ihannetila, joka ilmenee mm. terveytenä ja energisyytenä. Painon normalisoituminen on tietysti yksi osa ihmisen terveyttä. Ihannetila on kuitenkin päivittäin koettava asia eikä sellainen tavoitetila, joka häämöttää jossakin monen kuukauden tai vuoden päässä. Siihen voidaan siis päästä tai siitä joutua pois tuntien sisällä joka päivä, eikä vasta joskus pitkän ajan kuluttua, kun ihmisellä on ihannevartalo.
Vaikka laihdutustulokseni on laihdutuskeskustelussa kehumisen arvoinen, minun täytyy myöntää, että olin viime viikolla suurimman osan ajasta kaukana ihannetilasta. Mahdollisesti olen syönyt ja juonut liian vähän. Rasvaprosenttini on edelleen aika korkea. En ole varma, onko esim. viime viikon painon putoaminen runsaalla puolella kilolla ollut rasvan polttamista vaiko lihasten riutumista (nälkiintymistä) ja kuivumista. Tästä eteenpäin yritän pitää mielessäni, että tavoitteeni ei ole kilpailla laihduttajien kanssa laihdutustuloksilla, vaan parantaa energisyyttä ja saada mieluummin kehon rasvaton massa kasvamaan kuin paino vähenemään. Rasvaprosentti saisi kyllä mielellään laskea vielä noin 4 prosenttiyksikköä. Kts: Taulukko
Verikokeiden tulokset muodostivat pienen pettymyksen. Sears suosittelee kirjan "Zone elämäntapana" sivulla 293 kehityksen seuraamista seuraavien indikaattoreiden avulla:
- Verenpaine
- Triglyseridit
- HDL-kolesteroli
- Insuliini
- Sokeroitunut hemoglobiini HbA1C
Nuo olisi tietysti pitänyt otattaa ensimmäisen kerran ennen Zone-ruokavalioon siirtymistä. Valitettavasti en hoksannut mennä kokeisiin vielä silloin ja nytkään minulta ei sitten kuitenkaan tutkittu kahta viimeksi mainittua. Sensijaan otettiin joukko muita kokeita, jotka ovat mielenkiintoisia sinänsä, mutta ne eivät dokumentoi haiman rauhoittumista, mikä oli alkuperäinen tavoitteeni, kun tilasin ajan lääkärin vastaanotolle päästäkseni labrakokeisiin.
Kuluneella viikolla Verkkoklinikan laihdutuskeskustelussa on ollut erittäin vilkasta väittelyä Zone/Montignac- ruokavaliosta ja minulla on ollut siinä keskustelussa niin keskeinen rooli, etten ole näitä omia sivujani ehtinyt täydennellä.
Kuluneella viikolla tunsin itseni aika väsyneeksi ja aloin epäillä, että olen laihdutusinnossani syönyt liian vähän. Siksi esim. tänään söin aika runsaan aamupalan (Reissumies, paistettu kananmuna, kokonainen pekonipaketti, iso lasi maitoa). Lainasin toissapäivänä kirjastosta tri Richard N. Podell'in kirjan "Miksi väsyttää". Siitä selvitetään hyvin laaja-alaisesti ja systemaattisesti väsymyksen mahdollisia syitä, ovatpa ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä. Kirjan amerikkalainen alkuteos on vuodelta 1987.
Yhtenä iltana kokeilin Montignacin suosittelemaa tapaa syödä juustoa eli pelkkää juustoa punaviinin kanssa ilman mitään leipää tai keksiä. Juustoiksi ostin valikoiman, jossa on yksi 20 g pala kutakin laatua. Eilen kokeilin punaviiniä myös lounasjuomana. Montignac huomauttaa, että aterialla voi juoda joko viiniä tai vettä, mutta ei molempia (perustelua en nyt muista). Punaviini on kuulemma hyväksi kolesterolille.
Verkkoklinikan Laihdutuskeskustelussa on ollut erittäin vilkasta keskustelua - monia kymmeniä sanomia päivässä. Olen puhunut siellä Montignacin ja Zonen puolesta. Lisäksi olen kopioinut talteen esitettyjä eri aiheisia tiedonjyviä käyttääkseni niitä myöhemmin näillä sivuilla. Palstalle kirjoittanut Anssi Manninen vahvisti epäilykseni siitä, että on vakiintunut kaksi erilaista tapaa normeerata verensokeri-indeksi: Searsin kirjoissa (ja eräissä muissa) indeksiluku 100 on annettu valkealle leivälle, jolloin glukoosin indeksi on yli sadan. Montignac ja eräät muut ovat taas antaneet indeksiluvun 100 glukoosille, jolloin "hyvin valkea leipä" on 95 ja valkoinen patonki 70.
Lainasin kirjastosta Montignacin toisen suomeksi ilmestyneen kirjan, nimeltään "Montignacin laihdutusmenetelmä erityisesti naisille". Hämmästyksekseni huomasin, että siinä on ravinto-opillista teoriaa enemmän kuin ensimmäisessä kirjassa, joka on arvioitu kirjoitetuksi lähinnä miehille. Montignacin aivan ensimmäinen kirja, jota ei ole suomennettu, olikin kirjoitettu nimenomaan ulkona syöville miehille.
Sain Verkkoklinikan Laihdutuskeskustelusta seuraavanlaista palautetta
aiempaan porkkanan tarpeellisuutta koskevaan pohdiskeluuni:
|
Viesti
nro:167832 |
| New Yorkin kirjeenvaihtajani huolestui siitä, miten näkökykyni kehittyy, jos en syö enää lainkaan porkkanaa. Siinähän on kuulemma näön kannalta tarpeellista ainetta (= A-vitamiinin esiaste karoteeni). Jätin aiemmin porkkanan pois ruokavaliosta, koska sen verensokeri-indeksi on korkea (n. 70-80%, sokeria 4,5%). Tästä lähtien syön taas porkkanoita jonkin verran, mutta vähemmän kuin aiemmin. Ruotsalaisessa lastenohjelmassakin sanottiin juuri tällä viikolla, että porkkanan syönti parantaa näköä. Väitteen todisteeksi kysyttiin: "Vai oletko joskus nähnyt jäniksellä silmälasit?" |
Uudistin rasvaprosentin mittauksen Sears'in kirjoissa kuvatulla menetelmällä, jonka hän on lainannut Michael Eadesin kirjasta "Thin So Fast". Edellisen mittauksen tein 5.12.1999 ja tarkistin tuloksen viikkoa myöhemmin. Silloin kehoni rasvaton massa oli 63 kg, kun se nyt näyttäisi olevan 65 kg. Navan kohdalta mitattu vartalon ympärysmitta on pienentynyt joulukuun alusta 11 cm.
Tuon mukaan arvioiden rasvaprosenttini on nyt (82-65)/82=17/82=21%.
Rasvaprosenttia 15% vastaava ihannepainoni olisi 65kg/0,85=76,5kg.
Painoindeksini on nyt 23,0 kun ihannepainoani vastaava arvo olisi 21,4.
|
Viesti
nro:162311 Kirjoittelen
yleensä masennuspalstalla, mutta ehkä tämä raportti
sopii aiheensa puolesta paremmin tänne: |
Edelliselle vuosituhannelle